Jalkapallon EM-kisojen jokainen ottelu nähdään Ylen kanavilla. Kisapelit, taustatarinat, uutiset ja kohokohtaklipit löydät Ylen kisasivuilta täältä.
Englanti kaatoi Espanjan EM-kisojen ensimmäisessä puolivälierässä keskiviikkona. Turnauksen emäntämaan voitto tuli lopulta jatko-ottelun kautta, lukemin 2–1. Englantilaisten voittomaalin ampui jykevällä oikean jalan kaukolaukauksellaan Georgia Stanway 96. peliminuutilla.
"Lionesses" varmisti voitolla paikkansa välieriin ja kohtaa neljän parhaan joukossa seuraavassa ottelussaan voittajan Ruotsin ja Belgian välisestä puolivälierästä.
Ottelun suurimmaksi kiistanaiheeksi koitui Englannin tasoitukseen johtanut tilanne. Espanja oli pelannut erinomaisen avauspuoliajan ja saanut alkusarjassa yhdeksi turnauksen suurimmaksi mestarisuosikiksi kasvaneen Englannin erittäin ahtaalle. Se johti kamppailua 1–0 Esther Gonzálezin maalilla, ja englantilaiset olivat seitsemän minuutin päässä putoamisesta välierien ulkopuolelle.
Voit katsoa Gonzalezin 1–0-johtomaalin alla olevalta videolta.
Ottelun 84. peliminuutilla Lauren Hemp keskitti kuudentoista-alueen oikealta reunalta pallon Espanjan maalin eteen. Keskellä aluetta Englannin Alessia Russo ja Espanjan kapteeni Irene Paredes nousivat tavoittelemaan palloa. Russo osui kyynärpäällään Paredesia päähän ja jatkoi samalla pallon eteenpäin.
Ella Toone riensi palloon ensimmäisenä ja siirsi sen ohi Espanjan maalivahdin Sandra Panosin. Espanjalaistoppari Paredes jäi makaamaan maahan Russon kontaktista. Ranskalaiserotuomari Stephanie Frappart tuomitsi kuitenkin tilanteen Englannin maaliksi, mikä sai Espanjan vaihtopenkillä olleet raivoisiksi.
Heitä joutui rauhoittelemaan ottelun neljäs erotuomari Lina Lehtovaara. "La Rojan" päävalmentaja Jorge Vilda suuntasi ensimmäisenä kysymään ja protestoimaan suomalaiselle tilannetta. Lopulta erotuomari Frappart antoi Espanjan varamaalivahti Misa Rodriguezille keltaisen kortin, josta tämä jatkoi purnaamistaan Lehtovaaralle.
– Mielestäni Paredes on vaan pehmoinen, selostamossa Matti Härkönen purki tilannetta tuoreeltaan.
– Siitä en tiedä. Russo saa painettua Paredeksen olkapäätä alaspäin. Nyt vain käsi osuu kasvoihin. Itse näkisin, että tällaiset tilanteet kuuluvat pelitilanteisiin, asiantuntija Jonne Kunnas jatkoi.
Voit katsoa tilanteesta seuranneen protestoinnin ja maalitilanteen hidastettuna jutun pääkuvaa painamalla.
Espanjan pelaajat antoivat pelin jälkeen vielä ymmärtää, että eivät olleet tyytyväisiä tuomioon.
– Minua rangaistaan, jos sanon, mitä ajattelen. Tilanteesta näytettiin uusinta. Irene saa kyynärpään naamansa ja se on maali, Mariona Caldentey valitteli AS:n mukaan.
Samaa sanoi tähtipelaaja Aitana Bonmati.
– Mielestäni tasoitusmaalissa oli rike, mutta en voi vaihtaa ottelun tulosta, Bonmati totesi.
Englannin vaihdot käänsivät pelin
Englanti oli edennyt alkulohkostaan liki vailla haasteita jatkoon. Nyt Espanja antoi heti ottelun alussa sille haasteen, josta tuli kisaemännille vaikeasti selätettävä. Englannin aiemmin pelejä dominoineet laitapelaajat jäivät Espanjan vastaavien jalkoihin ja punakeltapaidat veivät ottelussa pallokontrollin.
Pelintekijä Aitana Bonmatin tahdittama hyökkäys kykeni haavoittamaan Englantia nimenomaan laidoilta, mikä johti juuri Gonzalezin maaliin.
Valkoisissa paidoissaan pelanneen Englannin pelasti – ja tasoitusmaalin varmisti – päävalmentaja Sarina Wiegmanin toisella puoliajalla Espanjan johtomaalin jälkeen tekemät vaihdot.
Kentälle tulivat juuri tasoitusmaalin värkänneet Manchester Unitedia seuratasolla edustavat Toone ja Russo, sekä kolmantena Chloe Kelly. Kentältä saivat väistyä kokenut Ellen White ja kisojen aikaisempia otteluita liki dominoineet Fran Kirby ja Beth Mead, joista jälkimmäinen johtaa yhä kisojen maalipörssiä. Muutos tepsi ja Englanti heräsi peliin.
Vaihtopelaajien lisäksi Englannin tärkeimmiksi pelaajiksi nousivat erityisesti lopussa parivaljakko Keira Walsh ja Millie Bright. Toppari Bright katkoi päällään useita kriittisiä keskityspalloja. Walsh puolestaan loisti erinomaisilla syötöillään keskikentän pohjalla silloin, kun Englanti kaipasi kovasti maalia. Hän tarjosikin Stanwaylle syötön voittomaaliin.
Stanwayn kaukolaukauksella tulleen voittomaalin näet alla olevalta videolta.
EM-kisojen puolivälierät jatkuvat torstaina Itävalta–Saksa-ottelulla. Otteluparin voittaja kohtaa omassa välierässään voittajan Ranska–Hollanti-parista. Suora lähetys Itävallan ja Saksan puolivälierästä käynnistyy kello 21.30 TV2:ssa.
Viivi Lehikoinen on juossut uuden 400 metrin aitojen Suomen ennätyksen yleisurheilun MM-kisoissa Oregonissa.
Lehikoinen juoksi välierässä ajan 54,60, jolla hän paransi Tuija Helanderin nimissä ollutta Suomen ennätystä kahdella sadasosalla. Helanderin entinen Suomen ennätys on syyskuulta 1987.
– Vähän sekavat fiilikset. Ennätyksestä on puhuttu niin paljon, että se oli enemmän helpotus, kun se tuli viimein omiin lukemiin. Enemmän nautin tuosta tunnelmasta. Täällä on niin hyvä tunnelma, että oli todella kiva juosta, Lehikoinen tuumasi Yle Urheilulle.
Katso Lehikoisen ennätysjuoksu alla olevalta videolta.
Lehikoisen mukaan SE:n alittaminen oli hänen tavoitteenaan tälle kaudelle.
– Tavoite oli se alittaa, mutta tässä kesällä on tullut enemmän painetta muualta kuin itseltäni. Periaatteessa se on vain yksi aika ja tavoite on mennä aina kovempaa. Nyt tavoite on ainakin täytetty.
Tulos ei riittänyt kovavauhtisessa välierässä finaaliin. Lehikoinen oli eränsä kuudes, kun Hollannin Femke Bol pinkoi erän ykköseksi ajalla 52,84. Loppukilpailuun vaadittiin aikavertailussa 53,72.
Lehikoinen sijoittui 400 metrin aitajuoksussa MM-kisoissa 13:nneksi.
Valmentajanvaihdon jälkeen uudelle tasolle
Lehikoinen nousi julkisuuteen nuorena superlupauksena, kun hän saavutti kultaa vuoden 2015 Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla. Tätä seurasi alle 18-vuotiaiden EM-kulta ja alle 20-vuotiaiden EM-pronssi.
Lehikoinen juoksi kesällä 2017 alle 19-vuotiaiden Suomen ennätyksen 56,49, joka jäi pitkäksi aikaa hänen ennätyksekseen. Lahjakkaan urheilijan kehitys taantui.
Viivi Lehikoinen oli huippuvauhdissa jo Oregonin MM-kisojen alkuerissä.Lehtikuva
Toissa kaudella suomalaisaiturin kauden paras aika oli 58,48. Lehikoinen vaihtoi loppuvuodesta 2020 sveitsiläisen Laurent Meuwlyn valmennukseen. Alle kahdessa vuodessa ennätys on parantunut lähes kahdella sekunnilla.
– Tämä tuntuu hienolta. Nämä hetket ovat olleet niitä, mistä on vaikeina hetkinä hakenut voimaa. Jos pääsee tälle tasolle ja tänne vielä juoksemaan, niin kyllä siitä osaa nauttia täysin rinnoin, Lehikoinen kommentoi.
Jo neljä kertaa alle 55 sekunnin
Pikajuoksun lajivalmentaja Petteri Jouste oli innoissaan Lehikoisen Suomen ennätyksestä.
– Onhan tämä ihan mahtavaa! Viivi on saanut kuulla kysymyksiä SE:n rikkoutumisesta, mutta nyt niitä ei tarvitse enää kuunnella, Jouste kommentoi.
Lehikoisella on ollut takanaan kaksi hyvää harjoitusvuotta. Se on Jousteen mukaan näkynyt Lehikoisen tekemisessä.
– Myös se, että Viivi luottaa täysin valmennukseen, mitä hän nyt saa. Se on aina tärkeää. Vaikka kuinka saisi oikeaa valmennusta, niin se ei auta, jos urheilija ei siihen sataprosenttisesti usko, Jouste totesi.
Lehikoisen perustaso on noussut tällä kaudella uudelle tasolle. Hän on juossut tällä kaudella jo neljä kertaa alle 55 sekunnin.
Lehikoisen aiempi ennätys oli Tukholman Timanttiliigassa juostu 54,80. Hän paransi omaa ennätystään kahdella kymmenyksellä.
Tuija Helanderin vuonna 1987 juokseman SE:n voi katsoa alla olevalta videolta.
MM-kisojen kuudentena finaalipäivänä nähtiin yksi Suomen ennätys ja keskeytys kuumuudessa.
Viivi Lehikoinen juoksi Suomen ennätyksen
400 metrin aidoissa nähtiin upea suomalaistulos, kun Viivi Lehikoinen pinkoi uuden Suomen ennätyksen. Lehikoinen juoksi ajan 54,60, jolla hän paransi Tuija Helanderin nimissä ollutta Suomen ennätystä kahdella sadasosalla.
– Vähän sekavat fiilikset. Ennätyksestä on puhuttu niin paljon, että se oli enemmän helpotus, kun se tuli viimein omiin lukemiin. Enemmän nautin tuosta tunnelmasta, Lehikoinen tuumasi Yle Urheilulle.
Camilla Richardsson joutui keskeyttämään naisten 5 000 metrin alkuerän noin 3 400 metrin jälkeen. Hännillä omaa suoritustaan juosseen suomalaisen meno näytti jo pitkän aikaa tuskaiselta, ja hänet talutettiin lopulta stadionin uumeniin.
– Yritin tehdä omaa juoksua. Kärki lähti kovaa. Ajattelin, että he hyytyvät helteessä, mutta kävi niin, että minä hyydyin, Richardsson kommentoi keskeytystään.
– Olen ihan kunnossa. Nyt en vaan kestänyt tätä kuumuutta.
Stadionilla juostiin raa'assa, noin 30 asteen lämpötilassa ja suorassa auringonpaisteessa. Urheiluliiton kestävyysmatkojen lajivalmentaja Janne Ukonmaanaho ei ymmärtänyt, miksi alkuerät piti juosta tähän aikaan.
– Aamupäivällä olisi ollut 20 astetta ja se olisi ollut tosi hyvä. Nyt ollaan kuumimmassa hetkessä, 34 asteessa ja suorassa auringonpaisteessa. Kahden tunnin kuluttua olisi ollut tosi hyvät olosuhteet, Ukonmaanaho sanoi.
Alkuerissä kovinta vauhtia piti kymppitonnilla aiemmin MM-kultaa juhlinut Etiopian Letesenbet Gidey ajalla 14.52,27. Finaalin viimeinen paikka irtosi ajalla 15.00,98, kun Richardssonin ennätys on 15.30,08.
Kiinalaisyllättäjä voitti MM-kultaa
Naisten kiekkofinaalissa nähtiin todellinen yllätys, kun Kiinan Feng Bin, 28, leiskautti maailmanmestaruuteen riittäneen heiton ensimmäisellään. Feng Bin heitti tuloksen 69,12, jolla hän paransi omaa ennätystään yli kolmella metrillä.
Kiinalainen oli Tokiossa vasta 17:s. Ennen Oregonia Feng oli sijoittunut MM-tasolla parhaimmillaan viidenneksi Dohassa.
Hopeaa saavutti kaksinkertainen olympia- ja MM-voittaja, kroatialainen Sandra Perkovic kauden parhaallaan 68,45.
Tokion olympiavoittaja, Yhdysvaltain Valarie Allman jätettiin pronssille tuloksella 68,30. Tämän kauden kärkinainen heitti huhtikuussa maansa ennätyksen 71,46.
Jerutolle kultaa MM-kisaennätyksellä
3 000 metrin estejuoksun maailmanmestaruus meni Kazakstanin Norah Jeruton nimiin. Kenialaistaustainen Jeruto jätti loppukirissä kolme naista taakseen ja pysäytti kellon huippuaikaan 8.53,02, mikä on uusi kisaennätys.
Jeruton aika on maailman kaikkien aikojen tilastossa kolmanneksi kovin. Maailmanennätys 8.44,32 on Kenian Beatrice Chepkoechin nimissä. Jerutoa kovempaa on juossut myös Bahrainin Ruht Jebet ajalla 8.52,78.
Himmeämmät mitalit menivät Etiopiaan, kun Werkuha Getachew saavutti hopeaa ja Mekides Abebe pronssia. Viimeisellä vesiesteellä kompuroinut bahrainilainen Winfred Yavi jätettiin neljänneksi. Yavi piti ennen finaalia hallussaan tämän kauden maailman kärkiaikaa.
Sanne Erkkola jäi karsintaan
Keihäänheittäjä Sanne Erkkola oli karsinnan toiseksi viimeinen tuloksen saanut urheilija, eikä näin ollen yltänyt finaaliin. Erkkolan parhaaksi jäi ensimmäisen kierroksen viskaisu, joka lensi 52,04 metriin.
Erkkolan ennätys 60,18 on kesäkuulta Oulun rankingkisoista.
– On kyllä aika hirveän näköistä! Erkkola kommentoi heittoaan nauraen.
Erkkolalla oli ongelmia tekniikan kanssa. Hän myönsi, että jännitys saattoi näkyä hieman otteissa.
Karsinnassa nähtiin iso yllätys, kun kauden kärkituloksen 65,73 heittäneen Yhdysvaltain Maggie Malonen tie tyssäsi karsintaan. Karsinnan ykkönen oli Japanin Haruka Kitaguchi 64,32 metrin kiskaisulla.
Aitajuoksija Viivi Lehikoinen, 22, juoksi yleisurheilun MM-kisoissa uuden Suomen ennätyksen naisten 400 metrin aidoissa. Lehikoinen pinkoi torstaina Oregonissa ajan 54,60, jolla hän paransi Tuija Helanderin nimissä ollutta SE:tä kahdella sadasosalla.
Alkuerissä Lehikoinen juoksi ajan 54,95, joten hän paransi välierään aikaa 35 sadasosalla. Lehikoinen paljasti Ylen haastattelussa muuttaneensa juoksurytmiään välierään.
Hän vaihtoi SE-juoksussaan tavallista aiemmin 15 askeleen rytmistä 16 askeleen rytmiin.
Alkuerässä Lehikoinen juoksi neljä ensimmäistä aitaväliä 15 askeleen rytmillä, mutta välierässä hän juoksi 15 askeleella vain kolme aitaväliä. Hän jatkoi 16 askeleella seitsemännelle aidalle ja tuli lopun 17 askeleen rytmillä.
Lehikoinen teki päätöksen yhdessä valmentajansa Laurent Meuwlyn kanssa. Aiturin mukaan rytmin vaihtaminen välierään oli riski.
– Olin sitä mieltä, että olen valmistautunut henkisesti tuohon rytmiin, mikä alkuerässä oli, joten se saattaa olla riski. Se sujui todella hyvin. Tarkoitus oli hakea sitä, että on tarpeeksi paukkuja taistella lopussa. Mielestäni se meni aika hyvin, Lehikoinen tuumasi Yle Urheilulle.
Yle Urheilun asiantuntija Tuomas Raja piti molempia Lehikoisen juoksuja erittäin hyvinä. Hän korosti Lehikoisen kykyä sopeutua muutoksiin.
– Viivi on siitäkin taitava juoksija, että hän pystyy tekemään tilanteen mukaan muutoksia ja vaihtamaan suunnitelmaa joko kesken kisan tai vähän yllättäen juuri ennen kilpailua. Se on myös kova merkki, Raja korostaa.
Katso Lehikoisen ennätysjuoksu alla olevalta videolta.
Lehikoinen onnistui erinomaisesti kauden kovimmassa paikassa. Alkueräjuoksu oli Lehikoisen uran kolmanneksi paras juoksu. Välierässä tuli sitten se uran paras ja uusi Suomen ennätys.
– Hän pystyi tässä ympäristössä parhaimpaansa. Se tarkoittaa, että Viivistä on kehkeytynyt kansainvälisen tason urheilija. Se on kova juttu kaikkien vaikeiden ja vaihtelevien vuosien jälkeen, Raja sanoo.
"Harjoittelua tehty nopeuspää edellä"
Lehikoinen nousi julkisuuteen nuorena superlupauksena, kun hän saavutti kultaa vuoden 2015 Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla. Tätä seurasi alle 18-vuotiaiden EM-kulta ja alle 20-vuotiaiden EM-pronssi.
Lahjakkaan urheilijan kehitys kuitenkin taantui kesällä 2017 juostun alle 19-vuotiaiden Suomen ennätyksen (56,49) jälkeen. Nyt hän on noussut uudestaan huippuvireeseen sveitsiläisen Laurent Meuwlyn valmennuksessa. Kaksikon yhteistyö alkoi loppuvuodesta 2020.
– Kun tämä uusi valmentaja tuli mukaan, harjoittelua on tehty nopeuspää edellä eri tavalla kuin aikaisemmin. Viivillä on ollut hyvät pohjat, mutta nyt nopeuden painottaminen on tuonut lisää tehoja juoksuun. Nopeus ja voima on nostettu keskiöön, Raja sanoo.
Välierien taso oli kova, sillä loppukilpailuun vaadittiin aikavertailussa 53,72. Ensimmäisessä erässä jatkopaikan toisella sijalla ottanut Ukrainan Anna Ryzhykova pääsi loppukilpailuun kuitenkin ajalla 54,51.
– Kyllähän tämä oli kaikkien aikojen kovin finaalikarsinta ja sikäli finaaliin ei ihan helposti mennä. Tuija Helander oli sillä kaksi sadasosaa vaisummalla entisellä Suomen ennätyksellä silloisissa maailmanmestaruuskisoissa loppukilpailun viides, Raja vertailee.
Lehikoinen oli MM-kisoissa kilpailleista eurooppalaisista kuudenneksi paras. Hän on eurooppalaisista tämän kauden maailmantilastossa kahdeksannella sijalla.
Raja näkee, että finaalipaikka on Lehikoiselle sopiva tavoite Münchenin EM-kisoihin, jotka käydään 15.–21. elokuuta.
– Toki on joitakin hyviä nelosen aitureita, jotka eivät olleet MM-kisoissa ja tulevat EM-kisoihin mukaan. Münchenissä hyvä tavoite Lehikoiselle on loppukilpailupaikka, Raja sanoo.
Tuija Helanderin vuonna 1987 juokseman SE:n voi katsoa alla olevalta videolta.
Jalkapallon EM-kisoissa on ilmennyt niiden käynnissäolon aikana useita koronavirustartuntoja. Positiivisen testituloksen antaneita pelaajia on kisoissa yli kymmenen. Myös useat valmentajat ja taustahenkilöt ovat joutuneet jättäytymään pois joukkueidensa otteluista tartuntojen vuoksi.
Viimeisimpänä kisoissa jännitettiin sitä, pääseekö mestaruussuosikki Englannin päävalmentaja Sarina Wiegman valmentamaan joukkuettaan puolivälierässä Espanjaa vastaan. Wiegman antoi viime viikon perjantaina positiivisen testituloksen, kuumeiltuaan ja yskittyään ennen tätä hieman.
Wiegmanin kerrottiin kolme tuntia ennen puolivälierää saaneen negatiivisen testituloksen. Näin ollen hän sai luvan osallistua joukkueensa otteluun.
Jännitystä riittää useilla muillakin mailla kisojen pudotuspelivaiheessa. Esimerkiksi Hollanti sai viimein tähtipelaajansa Vivianne Miedeman takaisin harjoituksiin negatiivisen testituloksen myötä.
Vivianne Miedema sai positiivisen koronatestituloksen viime torstaina. Keskiviikkona tähtihyökkääjä sai palata Hollannin harjoituksiin. Hollanti kohtaa lauantaina puolivälierässään Ranskan.ANP via Getty Images
Sen sijaan Ruotsilla koronavirustartuntojen kontrollointiin liittyvät ongelmat ovat alkaneet kasvaa. Joukkue tiedotti maanantaina kahden pelaajan, Hanna Glasin ja Emma Kullbergin, sekä joukkueen urheilupsykologin Rasmus Liljebladin koronatartunnoista. Lisäksi yleisradioyhtiö SVT kertoi, että pelaajistossa Jennifer Falk, Hanna Bennison ja Jonna Andersson ovat oireilleet virustartunnan mukaisesti.
Ruotsi ja Suomi toimivat löyhin rajoituksin
Ruotsalaismediassa on kerännyt kritiikkiä erityisesti maajoukkueen jatkuva joukkueen ulkopuolisten henkilöiden kanssa ajan viettäminen.
Ruotsin maajoukkue takasi jo ennen kisoja pelaajilleen mahdollisuuden viettää aikaa Englantiin matkaavien perheenjäsentensä kanssa. "Perhepäivät" on pidetty joukkueen harjoituskeskuksessa, jolloin maajoukkueen ulkopuolisia ihmisiä on ollut runsaasti tekemisissä koko joukkueen kanssa.
Ruotsalaismediat ovat varsinkin jälkikäteen kritisoineet "perhepäiviä" turhaksi infektioriskinotoksi.
– En pidä siitä, että perheiden ja joukkueen ulkopuolisten kanssa vietetään aikaa nyt, kun tilanne on tällainen, että koronavirustartunnoissa on noussut taas piikki. Siksi en ole iloinen tästä maajoukkueen aiemmasta päätöksestä, SVT:n pitkäaikainen asiantuntija Daniel Nannskogkommentoi EM-studiolähetyksessä.
Myös alkulohkoon jääneen Suomen huolellisuudesta koronatapausten ehkäisyyn tuli kritiikkiä. Suomessa ihmettelyn kohteena olivat Espanja-avausottelun tapahtumat. Suomen pelaajat tervehtivät perheenjäseniään ja kannattajiaan lämpimästi lähikosketuksessa.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti sanoi aiemmin MTV Urheilun haastattelussa jykevästi, että maajoukkue ei ollut tarpeeksi huolellinen tartuntojen välttämisessä. Lahden mukaan asiasta aiotaan tehdä jälkianalyysiä.
– Emme missään nimessä ole tyytyväisiä siihen. Omasta mielestäni koronatapauksia on ollut liikaa ja ehkä varovaisemmalla otteella olisi saatettu muutama välttää, Lahti sanoi MTV:n haastattelussa.
– Kuten tiedämme, korona on toki erittäin tarttuva tauti ja täällä Englannissa sitä on paljon liikkeellä. Siinä mielessä sitä on hankala estää. Mutta ehkä vähän tiukemmilla varotoimilla oltaisiin voitu päästä vähän parempiin tuloksiin, hän jatkoi.
Suomen joukkueessa todettiin pelaajilla neljä koronatartuntaa. Tuija Hyyrynen, Anna Westerlund, Tinja-Riikka Korpela ja Sanni Franssi joutuivat siirtymään kisojen aikana sivuun positiivisten testitulosten vuoksi.
"Suhtaudumme kaikkeen toimintaamme kriittisesti"
Yle Urheilu haastatteli Suomen joukkueen lääkäriä Pippa Laukkaa Helmareiden joukkueen koronatilanteesta viikko sitten, kun Korpelan tartunnasta oli juuri tiedotettu.
– Kuten Suomessakin jätevesiseurannoista tiedetään, koronapandemia ei ole ohi. Tautitapauksia on ihan kaikkialla, myös täällä turnauksessa, Laukka sanoi.
Kun Laukalta kysyttiin, olisiko Suomen tullut toimia toisin Espanja-ottelun jälkeen ja välttää lähikontakteja, hän antoi ympäripyöreän vastauksen.
– Suhtaudumme kaikkeen toimintaamme kriittisesti. Olemme tarkkoja siitä, että pidämme etäisyyksiä ja vältämme ylimääräisiä kontakteja, Laukka vastaa.
Myöhemmissä otteluissaan Suomen pelaajat eivät enää tervehtineet kannattajia ja läheisiään muuten kuin välimatkan päästä.
Suomalaispelaajat liikkuivat kuitenkin vapaa-aikanaan läheistensä kanssa esimerkiksi syömässä kuten esimerkiksi ruotsalaispelaajatkin. Ruotsin "perhepäivä"-tapa on ollut jossain muodossa käytössä länsinaapurin lisäksi ainakin Hollannilla, Belgialla, Saksalla ja Englannilla. Näistä maista ainoastaan Belgia on selvinnyt ilman koronatartuntoja. Kisojen yllätysjoukkue kohtaa perjantaina puolivälierässä Ruotsin.
Uefan protokolla vaatii joukkueilta eristäytymistä
Laukka totesi myös Ylen haastattelussa, että Helmarit noudatti muiden joukkueiden tapaan Euroopan jalkapalloliitto Uefan ja Ison-Britannian viranomaisten ohjeita.
Uefa laati koronavirusprotokollalleen seitsemännen päivityksen toukokuun puolivälissä. Kisoissa voimassa oleva koronaviruksen torjumiseen liittyvä säännöstö koskee kaikkia joukkueita ja kisat järjestävää tahoa.
"Return to play" -nimellä (suom. "Paluu peliin") kulkevassa protokollassa pelaajat ja joukkueissa toimivat taustahenkilöt kuuluvat ensimmäisen prioriteetin ryhmään, joilta vaaditaan negatiivista koronatestiä ennen ottelua. Negatiivinen testitulos tulee antaa viimeistään ottelupäivänä.
Lähikontakteista puolestaan protokollassa ohjeistetaan, että joukkueiden tulisi kontrolloida mahdollisimman tarkasti sen jäsenten hotellien ulkopuolista liikkumista tartuntojen estämiseksi. Protokollassa myös käsketään, etteivät pelaajat liikkuisi sisällä joukkueen ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Hotellilta poistumista ei suositella protokollassa ja siinä vaaditaan asumistilojen eristäminen vain joukkueen käyttöön. Protokollan mukaan myös yleisön ja joukkueen välillä pitäisi olla 1,5 metrin turvavälit.
Näin toteaa peräti 35 vuotta naisten 400 metrin Suomen ennätystä hallinnut Tuija Helander Yle Urheilulle. Helander juoksi vuonna 1987 Rooman MM-kisoissa matkan aikaan 54,62. Tänään Viivi Lehikoinen pinkoi Oregonin maailmanmestaruuskisoissa kaksi sadasosaa nopeammin.
– Sitä on niin paljon kyselty monen vuoden ajalta, että kuka sen rikkoo ja koska sen rikkoo. Nyt se on Viivillä ja Viivi saa jatkossa vastailla kysymyksiin, Helander myhäilee puhelimessa.
Helanderilla oli kello soimassa Lehikoisen välieräjuoksua varten. 22-vuotias Lehikoinen on ollut itse asiassa ainoa syy, miksi Helander on herännyt katsomaan kahtena edellisenä yönä MM-kisoja. Muuten hän on katsellut kisat tallenteena.
Helanderin mukaan Lehikoisen juoksu näytti hyvältä ja se oli todella tasapainoinen.
– Viivi kyllä pystyy tuosta vielä parantamaan. Kuulin myös, että siellä oli takasuoralla vastatuuli. Se on aina sellainen, mikä heikentää tuloksia nelosen aidoissa. Kun siellä on myötätuuli takasuoralla, niin on odotettavissa joitakin kymmenesosia loppuajasta pois, Helander sanoo.
Tuija Helanderin Suomen ennätyksen voi katsoa alla olevalta videolta.
Ajasta on varaa nipistää Helanderin mukaan myös rytminvaihdoksissa. Lehikoinen vaihtoi SE-juoksussaan tavallista aiemmin 15 askeleen rytmistä 16 askeleen rytmiin.
– Rytminvaihto pitää aina tehdä tuoreena, koska siihen sotkeentuu helposti ylimääräisiä kymmenyksiä. Viivillä on edelleen mielestäni rytminvaihto sellainen asia, missä hän pystyy parantamaan aikoja, Helander näkee.
– Alkuerissä hänen rytminvaihtoon sotkeentui hiukan ylimääräistä, 1–1,5 kymmenystä. Kellotan aina näitä juoksuja, ja katson aitaväliaikoja. Tämä on tällaista lajifriikin touhua.
Helander on edelleen tiiviisti mukana lajin parissa. Hän valmentaa kahta nelosen aituria, Frida Hämäläistä ja Heidi Salmista. Heistä Salminen saavutti viime kesänä nuorten maailmanmestaruuden.
Lehikoinen säväytti jo vuonna 2013
Lehikoinen kiinnitti ensimmäistä kertaa Helanderin huomion Vaasan Kalevan kisoissa vuonna 2013. Lehikoinen oli tuolloin 13-vuotias. Hän juoksi 400 metrin aidoissa kuudenneksi ajalla 60,82.
– Katsoin, että tuossa on sellainen, joka voi sen (SE:n) viedä. Näin, että hän on ottanut nuorena lajin omakseen ja juoksi silloin saman ajan, mitä minä 16-vuotiaana.
Seuraavana vuonna Lehikoinen olikin Suomen tilastokakkonen, mutta hän ei saanut osallistua Kalevan kisoihin uuden ikärajoituksen takia. Kalevan kisojen henkilökohtaisiin sarjoihin sai osallistua ainoastaan kyseisenä kalenterivuonna vähintään 16 vuotta täyttävä urheilija.
Viivi Lehikoinen on juossut jo neljä kertaa alle 55 sekunnin. Lehtikuva
Uusi potku lajille
Helander kertoo kuitenkin seuranneensa tarkasti Lehikoisen uraa. Hän muistuttaa, että Lehikoinen juoksi vuonna 2017 alle 19-vuotiaiden SE:n 56,49. Sen jälkeen seurasi vaikeampia vuosia.
– Se on niin tyypillistä. Ei se mene suoraviivaisesti eteenpäin, vaan tulee niitä vaikeita vuosia, Helander sanoo.
– Viivi on kyllä ihailtavasti tsempannut, taistellut, ollut sisukas ja uskonut itseensä siinä vaiheessa, kun suuri yleisö on ehkä ajatellut, että tässäkö se oli. Nostan hattua. Viivi on hyvä esimerkki kaikille nuorille urheilijoille, että ei pidä luovuttaa ennen kuin kaikki kivet on käännetty.
Helander uskoo, että Lehikoisen saavuttama Suomen ennätys tuo lajille uutta potkua.
– Juuri laitoin Petra Stenmanille viestiä, että nyt saatiin sellainen potku tälle lajille. Meillä on hyvä tilanne varsinkin naisten nelosen aitojen puolella. Siellä on uusia tulossa ja paljon nuoria tyttöjä, jotka tekevät lupaavia tuloksia. Tämä oli sellainen potku lajille, että varmasti saamme lisää pöhinää niin kuin nykyään sanotaan.
Kun starttipistoolin pamaus lähettää miesten 200 metrin ensimmäisen MM-välierän matkaan, Hayward Fieldin pääsuoran katsomoiden takana lähes autiolla käytävällä alkaa valtava huutokonsertti.
VAMOS! VAMOS! VAMOS! -huudot toistuvat vajaan 20 sekunnin aikana toistakymmentä kertaa. Vamos on espanjaa ja tarkoittaa tässä yhteydessä vapaasti suomennettuna antaa palaa!
TV:n edessä huutaa harmaaseen verkkatakkiin ja college-housuihin pukeutunut lippispäinen mies, joka ei malta olla paikallaan, vaan hyppii edestakaisin hurjalla frekvenssillä. Kun juoksu päättyy, mies aloittaa pitkän ESO!-huudon (suom. juuri näin), jonka viimeistä vokaalia hän venyttää ja venyttää.
Hetken kuluttua huutajaksi paljastuu todellinen yleisurheilulegenda, 400 metrin aitojen kaksinkertainen olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Felix Sanchez. Käy ilmi, että Yhdysvalloissa syntynyt ja koko aktiiviuransa asunut Sanchez pyörittää nykyisin juoksuakatemiaa kotimaassaan Dominikaanisessa tasavallassa. Sinne hän muutti ensi kertaa pysyvästi, kun urheilu-ura päättyi vuonna 2016.
Äskeisen huutokonserttinsa Sanchez omisti 22-vuotiaalle suojatilleen Alexander Ogandolle, joka etenee MM-finaaliin voittamalla välieränsä ajalla 19,91. Se on Dominikaanisen tasavallan uusi ennätys.
– Valmentajana on paljon vaikeampaa, kun ei pysty kontrolloimaan tapahtumia. Voi vain odottaa ja toivoa parasta, Sanchez sanoo ja nauraa.
Ogando on ollut Sanchezin valmennuksessa kesästä 2019. Tuolloin hänen ennätyksensä 200 metrillä oli 21,27. 400 metrillä 47 sekuntia oli alittamatta. Korona sotki käytännössä koko kauden 2020, jolta Ogandolta on vain yksi tilastotulos: ratakierros taittui aikaan 46,40.
Tämän jälkeen kaksikon yhteistyö on ollut yhtä nousukiitoa. Ogando saavutti Tokion olympialaisissa hopeaa 4x400 metrin sekaviestissä, ja 400 metrin ennätys koheni 45,01:een. 200 metriä kulki kuitenkin nykytasoon nähden vaatimattomasti, 20,54:ään, eli yhdeksän sadasosaa hitaammin kuin Samuel Purolan tuore Suomen ennätys.
– Olen niin ylpeä Alexanderista. Hän on loistava ja parantaa kisa kisalta, Sanchez sanoo.
Oregonin MM-kisoihin saavuttaessa Ogandon ennätys oli 20,03, jota hän on parantanut sekä alku- että välierissä. Niitä ennen Ogando juoksi Hayward Fieldillä 4x400 metrin sekaviestijoukkueessa, joka voitti sensaatiomaisesti maailmanmestaruuden.
Alexander Ogandon, Fiordaliza Cofilin, Marileidy Paulinon ja Lidio Andres Felizin tuoma sekaviestikulta oli Dominikaaniselle tasavallalle ensimmäinen MM-mitali sitten vuoden 2013 Luguelin Santosin 400 metrin pronssin.Hannah Peters/Getty Images
– Sanon urheilijoilleni aina, että he voivat ainoastaan kontrolloida tapahtumia omalla radallaan. Kaikesta muusta on aivan turha murehtia. Pikajuoksussa ei jaella iskuja, muut eivät voi satuttaa sinua. Kaikki työ on tehty tätä tapahtumaa varten. Tehtäväni on vain rauhoittaa urheilijat, jotta he pystyvät suoriutumaan tehtävästään, kuten olemme harjoitelleet.
Suomen aikaa perjantaina aamuyöstä käytävään 200 metrin finaaliin Ogando lähtee kauden seitsemänneksi parhaalla tilastoajalla. Yhdysvaltalaisten Erriyon Knightonin ja Noah Lylesin takana seuraavat viisi urheilijaa mahtuvat kuitenkin kahdeksan sadasosan sisään. Ogando on yksi heistä.
– Jos Alexander voittaa mitalin, sekoan varmasti, Sanchez sanoo.
Haluaa auttaa
Sanchez debytoi omalla urallaan parrasvaloissa vuonna 1999, kun Sevilla järjesti MM-kisat. Sekä tuolloin että vuotta myöhemmin Sydneyn olympialaisissa Sanchezin vauhti ei riittänyt vielä finaaliin, mutta vuoden 2001 Edmontonin MM-kisoissa dominikaanilainen iski kultasuoneen.
Tämän jälkeen Sanchez kulki voitosta voittoon aina vuoteen 2005, kunnes Helsingin MM-kisojen finaalissa matka päättyi keskeytykseen.
Vuonna 2003 Felix Sanchez juoksi MM-kultaa ajalla 47,25, joka jäi hänen ennätyksekseen. Aitajuoksussa nähdystä tasonnostosta kertoo jotain, että voitokkaimpana ratakierroksen aiturina Sanchez on kaikkien aikojen tilastossa vasta 13:ntena.Gilles Bassignac/Gamma-Rapho via Getty Images
Seuraava ja samalla viimeinen arvokisakulta antoi odottaa itseään aina vuoteen 2012, jolloin Sanchez nousi korkeimmalle korokkeelle Lontoon olympiastadionilla. Sanchezille paluu kuninkaaksi kahdeksan vuoden tauon jälkeen on uran kirkkain kruununjalokivi.
– Kun olin nuori, kaikki oli helppoa. Sitten kun en voittanutkaan kahdeksaan vuoteen, tukijat katosivat hiljalleen ympäriltäni. Minulta tivattiin jatkuvasti, miksen vain lopettaisi. Sen jälkeen voittaminen tuntui tajuttoman hyvältä, Sanchez muistelee.
Sanchez ei peitellyt tunteitaan Lontoon olympialaisten palkintojenjaossa. Tim Clayton/Corbis via Getty Images
Sanchezin uran kivijalka valettiin Yhdysvalloissa, jonne hänen vanhempansa muuttivat Dominikaanisesta tasavallasta ennen mestarin syntymää. Sanchez varttui San Diegossa ja muutti Los Angelesiin päästyään Etelä-Kalifornian yliopistoon eli USC:hen. Lähtökohdat huipulle ponnistamiseen Dominikaanisesta tasavallasta ovat hieman eri luokkaa kuin Yhdysvalloissa.
– Minulta ei puuttunut mitään. Minulla oli parhaat puitteet ja valmentajat, mutta monilla lahjakkuuksilla ei ole varaa edes kenkiin. Köyhyys on kouriintuntuvaa. Nämä hetket MM-kisoissa voivat muuttaa heidän ja heidän perheidensä elämän. Se tekee tästä entistä jännittävämpää, Sanchez kertoo.
400 metrin juoksija Lidio Andres Feliz ja Felix Sanchez jännittivät 200 metrin MM-välierää Hayward Fieldin käytävällä, jossa Sanchezin mukaan oli helpompaa ilmaista itseään.Atte Husu / Yle
Dominikaanisen tasavallan hallituksen rahoittama Sanchezin nimikkoakatemia pitää majaa hänen mukaansa nimetyllä olympiastadionilla pääkaupungissa Santo Domingossa. Samaisessa kaupungissa Sanchez asuu vaimonsa sekä 6-vuotiaan ja 10-kuukautisen poikansa kanssa.
Työtä riittää ammattimaisten puitteiden saamiseksi.
– Meillä ei ole kunnon kuntosaleja ja juoksuratoja. Lapsilla ei ole piikkareita saati edes lenkkikenkiä. On ollut pakko tehdä paljon sopeuttavaa työtä. Olen kuitenkin pystynyt palkkaamaan apuvalmentajia ja fysioterapeutin, joten olemme menossa oikeaan suuntaan. Haluan antaa akatemialleni kaikkeni. Startti oli vaikea, mutta nyt näemme jo huikeita tuloksia, Sanchez sanoo.
Ässä kotona
Oman leipälajinsa osalta Sanchez kehottaa malttamaan vuoden tai pari. Kotikonnuilla kypsyy lupaus, joka juoksee kovempaa kuin hän nuorena.
– Juoksin alle 20-vuotiaana 50,82, mutta toinen henkilökohtaisista valmennettavistani juoksi juuri 50,07, Sanchez sanoo ja viittaa Yeral Nuneziin, jonka kauden päätavoite on elokuun alussa Kolumbian Calissa järjestettävissä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa.
Sanchezin ohjenuora suojateilleen ja kaikille yleisurheilun lahjakkuuksille on kuitenkin se, etteivät raha ja mitalit saa saada yliotetta rakkaudesta lajiin.
– Tätä työtä pitää rakastaa, jotta voi selvitä takaiskuista. Niitä tulee jokaiselle. Vain rakastamalla voi saada itsestään parhaan irti. Huippu-urheilua ei pidä tehdä pelkästään rahan takia, vaan matkan. Jos oppii nauttimaan matkasta, määränpää ei ole enää niin tärkeä, mestari päättää.
Felix Sanchezille huippu-urheilu on elämäntapa, jonka oppia hän haluaa jakaa nuoremmilleen.Corbis via Getty Images
Kun Viivi Lehikoinen juoksi 400 metrin aitojen välierissä Yhdysvaltojen Oregonissa, hänen siskonsa Inka Kärkkäinen jännitti suoritusta lontoolaisessa hotellissa.
Kärkkäinen kertoo, ettei oikeastaan stressannut ennen kilpailun alkua. Lehikoinen oli nimittäin viesteissään rauhallisemman oloinen kuin esimerkiksi ennen Tokion olympialaisia tai MM-kisojen alkueriä.
Lähtölaukauksen pamahdettua Kärkkäinen, joka vastaa siskonsa yhteistyökumppanuuksista, media-asioista ja paljosta muustakin, jännitti kuitenkin ihan tosissaan.
– Sain vähän kiljuakin, kun näin, miten hyvin Viivi taisteli, Kärkkäinen kertoo tunteistaan kilpailua seuratessa.
Kärkkäinen kertoo, että Viivin ilon näkeminen maaliviivan ylityttyä herkisti myös hänet. Lehikoisen tunnemyrsky näkyi myös tämän saapuessa Ylen haastatteluun.
– Viivi ei yleensä näytä tunteitaan erityisen runsaasti. Haastattelu herkisti minuakin vielä tulosta enemmän, kun näin, miten Viivi oli oikeasti onnellisessa tilassa ja osasi nauttia hetkestä.
– Olin aivan, että vau. Tämän vuoksi Viivi on tätä pienestä pitäen tehnyt.
Tajuttuaan siskonsa rikkoneen Tuija Helanderin 34 vuotta vanhan 400 metrin aitajuoksun Suomen ennätyksen Kärkkäinen mietti, kuinka paljon Helander on tsempannut Lehikoista urallaan eteenpäin.
Toinen ajatus oli, että viimeinkin ennätys rikkoutui.
– Nyt Viivin ei enää tarvitse vastailla joka haastattelussa kysymyksiin siitä, joko suomenennätys kohta rikkoutuu. On urheilijalle itselleenkin helpompaa, ettei kysymystä tarvitse pyöritellä jatkuvasti julkisuudessa, Kärkkäinen toteaa.
Vaikeat vuodet hankalia myös taustajoukoille
Kärkkäinen kertoo, että Lehikoisen uran hankalimmat vuodet huiman tuloskehityksen käännyttyä vaikeuksiksi olivat raskaita myös urheilijan lähipiirille ja taustajoukoille.
Vaikka urheilua tehtiin edelleen täysillä, ei tuloksia syntynyt ja tämä rassasi myös Lehikoista. Kilpailureissuille lähtiessä jännitti tuloksen sijaan eniten se, kuinka urheilija pystyy käsittelemään pettymyksen siitä, ettei tulostaso ole vieläkään kääntynyt oikeaan suuntaan.
Inka Kärkkäinen muistaa tarkasti kisareissun Belgiassa kesällä 2020, kun Lehikoinen juoksi jälleen aidatun ratakierroksen yli 59 sekunnin ajalla. Lehikoinen purskahti itkuun huonosti sujuneen kilpailun jälkeen ja mietti, miksei juoksemisesta tunnu tulevan yhtään mitään.
– Viisi minuuttia sen jälkeen Viivi jo mietti, että onko Laurent Meuwly paikalla kisoissa. Viivi halusi tehdä korjausliikkeen, Kärkkäinen muistelee.
Lopulta Lehikoinen tavoitti sveitsiläisen mestarivalmentajan sähköpostilla. Jo seuraavana vuonna Lehikoinen nousi urallaan uudelle tasolle ja on jatkanut samalla kehityskäyrällä tänä kesänä.
Laurent Meuwly on ollut Lehikoisen nousun kulmakivi.All Over Press
Lehikoisen tarinassa opittavaa Matti Heikkiselle
Valmentajan toiveisiin vastaaminen ja uran rakentaminen pitkäjänteisesti on vaatinut myös taustajoukoilta kosolti kärsivällisyyttä. Lehikoinen putosi vuonna 2021 Olympiakomitean urheilija-apurahojen piiristä heikkojen tulosten vuoksi ja sai Suomen Urheiluliitoltakin rahallista tukea vain tuhat euroa.
Leirityskulujen juostessa tuhansissa euroissa ja uuden valmentajan kaipaamia panostuksia toteutettaessa eurot olivat usein tiukilla. Kärkkäinen kiittelee Lehikoisen pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistivat uran jatkamisen.
– Kun yhteistyö Laurentin kanssa alkoi, Viivi mietti, että mitähän tämä ja tuokin maksaa. Sanoin silloin hänelle, että kyllä nämä saadaan järjestymään. Meidän ei ole onneksi tarvinnut tinkiä mistään urheilullisista asioista, vaan rahat on onnistuttu löytämään paketin toteuttamiseksi.
Tähän kauteen Lehikoisen on ollut paljon helpompi lähteä, koska yhteistyökumppaneita on saatu hankittua lisää ja Lehikoinen sai alkuvuodesta jälleen 10 000 euron verottoman urheilija-apurahan. Ilman Lehikoisen ja taustajoukkojen sinnikkyyttä uran loppuminen syksyllä 2020 olisi kuitenkin voinut olla todennäköisin vaihtoehto.
Kärkkäinen toivoo, että esimerkiksi Matti Heikkinen ottaa uudessa pestissään Huippu-urheiluyksikön johtajana oppia Lehikoisen tarinasta.
– Täytyy perata, mitä Viivin tasoisen huippulupauksen uralla on tapahtunut ja mitä voisi tehdä toisin. Taloudelliset tukieurot ovat tietysti tärkeitä, mutta ennen kaikkea pitäisi miettiä, millaista tukea olisi voitu antaa Viiville ja silloiselle valmentaja Jussi Ihamäelle, jotta suunta olisi muuttunut jo aiemmin.
– Suomessa on paljon asiantuntijaosaamista, mutta tukea ei anneta riittävästi ruohonjuuritasolle. Pitäisi miettiä tarkkaan, miksei kukaan kysynyt, mistä kiikastaa ja mitä voisi tehdä toisin, Kärkkäinen toteaa.
Vaikka Kärkkäinen on kritisoinut aiemmin myös Suomen Urheiluliiton toimintaa, on SULin nykyisellä valmennuspäälliköllä Tuomo Salosella ja valmennuksen ja koulutuksen johtajalla Jarkko Finnillä merkittävä rooli siinä, että Lehikoinen on nyt SE-kunnossa.
– Tuomo oli todella suuressa roolissa, että saimme Laurentin kiinni. Jarkko taas on auttanut siinä, että kuvio saatiin pelaamaan. Onneksi myös liittotasolla on tapahtunut muutoksia siitä, kun Viivi oli aivan pohjalla, Kärkkäinen toteaa.
SULin valmennuspäällikkö Tuomo Salonen saa Kärkkäiseltä kiitosta.Pekka Tynell / Yle
EUGENE. Oregonin MM-kisat käydään Hayward Fieldin stadionilla, jonka vanha versio purettiin vuonna 2018. Uusi stadion valmistui vuonna 2020. Kokonaisuudessaan remontin kustannukset olivat noin 270 miljoonaa dollaria.
Summassa ei ole dollariakaan julkista rahaa, vaan potin kokosi sijoittajaryhmä, jota johti urheiluvarustejätti Niken perustaja ja stadionin päärahoittaja Phil Knight.
Yleisurheileva maailma voi nyt nauttia puitteista, joita ei olisi ilman Knightia. Miljardöörin lempilapsi jää kuitenkin MM-kisojen aikana näkymättömäksi, sillä Niken mainoksia on turha etsiä kisa-alueelta.
Phil Knight kuvattuna tänä vuonna.Kevin Dietsch/Getty Images
Kansainvälisen yleisurheiluliiton World Athleticsin yksi pääyhteistyökumppaneista on Niken kilpailija Asics, joka ottaa ilon irti päästessään mainostamaan vihollisensa sydänmailla. Niken pääkonttori sijaitsee samaisessa Oregonin osavaltiossa, alle kahden tunnin ajomatkan päässä Hayward Fieldiltä.
Uudella stadionilla on 12 650 istumapaikkaa, mutta yleisökapasiteetti on pystytty nostamaan 20 000:een kisoja varten rakennetuilla väliaikaisilla katsomoilla. Yksi teräsputkista kyhätyistä katsomoista peittää alleen Bill Bowermanin, legendaarisen yleisurheiluvalmentajan ja Niken toisen perustajajäsenen patsaan.
Bill Bowemanin muistoksi pystytetty patsas.Atte Husu / Yle
Bowermanin valmennettavia olivat muun muassa 400 metrin olympiavoittaja Otis Davis, oregonilainen juoksijasuuruus Steve Prefontaine ja olympiavoittaja, Suomessa kaikkien aikojen pisimmän kiekkotuloksen 70,98 heittänyt Mac Wilkins.
Bowerman menetyi 88 vuoden iässä jouluaattona vuonna 1999. Hän on Yhdysvaltain yleisurheilussa suuresti arvostettu henkilö, jolla on oma nimikkoseuransa. Vuonna 2003 perustettu Bowerman Track Club pyörii Niken rahalla.
Hayward Fieldin museossa on Bowermanista kertova osuus.Kirby Lee/WireImage
Bowermanin meriitit eivät kuitenkaan paljon paina näissä MM-kisoissa, sillä patsas on haudattu katsomon numero sata rakenteisiin.
Bowermanin patsas katsomon rakenteissa.Atte Husu / Yle
– Kun kisoja haetaan, pitää olla niin sanottu clean stadium. Stadionin on siis oltava tyhjä muusta kaupallisesta mainonnasta kuin on sovittu, Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallituksen jäsen Antti Pihlakoski sanoo Hayward Fieldin liepeillä ja tutkii Yle Urheilun ottamia kuvia katsomorakenteisiin haudatusta Nike-ikonin patsaasta.
Bowerman on näissä MM-kisoissa siis väärän merkin mies. Muistomerkin asemaa alleviivaa, ettei katsomorakenteissa ole edes mainintaa Bowermanin patsaasta. Mikäli kisaturistilla ei ole lippua katsomoihin 100–102, Bowermanin patsas jää takuuvarmasti näkemättä.
– Tämä menee jo vähän överiksi, Pihlakoski toteaa patsaan kohtalosta.
Patsasta tuskin näkee ilman lippua oikeaan katsomonosaan. Kuvassa katsomot 100–102.Atte Husu / Yle
Mika Kojonkoski, 59, nimettiin viime keväänä Suomen mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajaksi. Kojonkoski on tehnyt kesän aikana töitä saadakseen maajoukkueiden valmennuksen ja taustatiimit kuosiin, jotta nousu lajien kärkeä voisi alkaa.
Kojonkoski painottaa, että mukaan on yritetty saada "budjetille ja toiminnalle sopivia henkilöitä".
– Kuuden maajoukkueen (mäkimiesten, mäkinaisten ja mäkinuorten sekä yhdistetyn miesten, naisten ja nuorten) miehitykset ovat aika lailla valmiita. Pikkuisen vielä etsitään joitain rooleja, selvittää Kojonkoski.
Hollantilainen Pierre Hartmann, 33, on nimetty maajoukkueiden huolto- ja kehitystiimin vetäjäksi. Hän on tärkeässä roolissa uudistetussa organisaatiossa, jonka Kojonkoski halusi sementoida ehdottomasti mukaan neljän vuoden projektille.
– Meillä on hyvä ulkomaalaisten henkilöiden taustajoukko maajoukkueessa. Pyrimme yhdistämään voimavaroja huolto- ja kehitystoiminnassa niin yhdistetyssä kuin mäessä sekä laittamaan aiempaa enemmän huomiota kehityspuoleen.
Kojonkosken mukaan kehityspuolella on kyse paljon muustakin kuin hyppyhaalareista, joista Suomessa on puhuttu paljon.
– Välineiden kehitykseen kuuluvat kiinteästi myös sukset lentämisen näkökulmasta, siteet, monot ja siihen laitettavat vetsit eli kiilat. Tässä kokonaisuudessa pitää oikeasti olla hyvä, jos aikoo kansainvälisessä kärjessä hypätä, Kojonkoski alleviivaa.
Hartmann on Kojonkosken löytö
Hartmann on tuttu mäkikaveri Kojonkoskelle Kiina-projektissa. Hollantilainen oli Aasian-keikalla Kiinan mäkimaajoukkueen materiaalivastaava ja hoiti kaikki siihen kuuluvat asiat.
Hollantilainen on entinen mäkihyppääjä, joka on Kojonkosken mukaan saanut vahvan koulutuksen urheilu- ja liikuntatieteisiin. Hän on käynyt läpi saksalaisen koulukunnan sekä urheilijana että valmentajana.
– Pierre on ollut erilaisissa valmentajarooleissa; aluevalmentajana Saksassa, ollut kakkosvalmentajana Kiinassa ja Koreassa päävalmentajana. Hän on nuori, fiksu ja motivoitunut kaveri, joka on jo saanut hyvän kansainvälisen kokemuksen mäkihypystä. Hartmann haluaa urallaan eteenpäin, toteaa Kojonkoski.
Janne Väätäinen jatkaa mäkimaajoukkueen päävalmentajana.Tomi Hänninen
Hartmann vetää kehitystiimiä ja toimii päävalmentaja Janne Väätäisen kakkosmiehenä mäkimaajoukkueessa.
Mäkihypyssä menestys on keskittynyt viime vuosina kuudelle "suurelle" maalle. Norja, Itävalta, Slovenia, Saksa, Puola ja Japani ovat takoneet tulosta, josta muut maat – myös Suomi – voivat vain haaveilla.
Kojonkoski perustelee eroa muun muassa resursseilla, jotka kasvavat näkyvyyden myötä.
– Talousresurssit eivät ole kilpailukykyisiä. Suomella on esimerkiksi viidesosa vähemmän resursseja käytettävissä kuin kärkimailla.
Mäen ja yhdistetyn taustatiimillä jättikuorma niskassa
Kojonkoski sanoo, että mikäli Suomella olisi enemmän resursseja, ihmisten työpanosta ei hajautettaisi niin kuin se nyt tehdään.
– Me katsomme tässä kohdassa, että se (ihmisten töiden hajauttaminen) on välttämätöntä, jos aiomme päästä eteenpäin kilpailemaan kärkimaiden kanssa.
– Toivottavasti tämä meidän rynnistäminen tuottaa tulosta. Se voi kestää hyvinkin pari vuotta. Sen jälkeen meidän täytyy pystyä oikaisemaan työnkuvia ja inhimillistämään työkuormaa.
Uusi lajijohtaja on maalaillut heti kovia tavoitteita. Neljän vuoden päästä Suomen ei pitäisi olla enää kuihtuva mäkihyppymaa. Sinivalkoisten värien tulisi olla palannut silloin takaisin eliittiin.
– Tietysti tavoite on huippukova. Huippu-urheilu on kuitenkin semmoista, että korkeita asioita pitää tavoitella ja asettaa rima aika ylös, Kojonkoski perustelee.
– Pitää tavoitella "excellentin" tekemistä, eikä yhtään ujostella. Emme me aseta täysin järjettömiä tavoitteita. Onko se sitten realistista (nousta neljässä vuodessa huipulle), sen näyttää aika. Me uskomme tavoitteeseemme.
Mäkihypyn ja yhdistetyn maajoukkueet olivat yhteisleirillä Planicassa kesäkuussa. Yhteinen tekeminen ja osaamisen yhteisjakaminen maajoukkueiden kesken ovat jatkossa lajijohtaja Mika Kojonkosken valitsema linja. Ski Jumping team Finland
Varustepuolella Suomella on kolmen kaverin tiimi, joista kaksi toimii Suomessa. Jouni Kaitainen, joka samalla valmentaa Lahden keskittymässä ja Janne Happonen, joka vaikuttaa Kuopiossa. Pukujen valmistusta johtaa ranskalainen Frederic Zoz, joka on ollut jo pari vuotta Suomen mukana.
Yhdistetyn puolella sorvin äärellä ovat uudet valmentajat Antti Kuisma ja Lauri Asikainen, jotka vetävät A-maajoukkuetta. Valmennuskaksikko jatkaa Petter Kukkosen jättämän työn jälkeä ja pyrkii löytämään uudessa, yhteisissä projektissa myös entistä parempaa mäkikuntoa.
Mäkihypyn puolella asioita linjaa Janne Väätäinen. Hänen apunaan on varsin kansainvälinen porukka, kun taustalla vaikuttavat slovenialainen huoltaja Andraz Pograjc ja fysioterapeutti Bostjan Ahacic sekä ranskalainen pukumestari Zoz ja nyt myös kakkosvalmentaja, monitoimimies Hartmann.
– Emme me ole menneet taaksepäin kymmenessä vuodessa valmentamisessa, mutta muut ovat menneet paremmalla vauhdilla eteenpäin. Siihen rynnistykseen haluamme nyt mukaan, linjaa Kojonkoski.
Mäkijoukkueen kehitystiimiä lähdössä kesän ensimmäiseen GP-kisaan Wislaan. Vasemmalla suksiteknikko Andraz Pograjc, keskellä monitoimimies Pierre Hartmann ja oikealla pukuteknikko Frederic Zoz.Mika Kojonkoski
Lajijohtaja paaluttaa myös valmennuslinjaa
Omasta mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajan roolistaan Kojonkoski sanoo, että hänen työnkuvansa kehittyy koko ajan. Valmentaminen on kuitenkin hänen keskiössään.
– Tehtäväni on rakentaa yhdessä valmentajien kanssa suomalaista linjaa. Teen sen haalarit päällä ja olen harjoituksissa paljon mukana. Paljon keskusteluja, jonka urheilijat ja valmentajat ovat ottaneet oikein hyvin vastaan. Tämä on ehkä minun vahvuuteni ja intohimoni, että pääsen myös valmentamaan.
Mika Kojonkoski haluaa olla mukana eri maajoukkueiden valmennuksessa, vaikka rooli on laaja.Jarno Kuusinen / All Over Press
Kojonkoski uskoo, että tulevalla kaudella suuri yleisö näkee jo selviä merkkejä siitä, että Suomen mäkihyppy ja yhdistetty ovat ottaneet askeleita ylöspäin.
– Odotan sitä, että olemme vahvempia joukkueina. Yhdistetyn puolella ei ole pelkästään Ilkka Herola, ja mäkijoukkueessa ei ole vain yksi, joka esiintyy finaalissa. Tällainen motivoi urheilijoita ja ihan meitä kaikkia.
Tulevana viikonloppuna Puolan Wislassa alkaa mäkihypyn kesä-GP-kausi. Viikonloppu käynnistyy perjantaina karsinnoilla, varsinaiset kilpailuhypyt hypätään lauantaina ja sunnuntaina.
Antti Aalto jää pois sairastumisen takia, mutta mukana ovat Niko Kytösaho, Eetu Nousiainen ja Eetu Meriläinen. Naisten maajoukkueesta Wislassa hyppää Jenny Rautionaho.
Eveliina Määttänen juoksee yleisurheilun MM-kisoissa naisten 800 metrin alkuerissä perjantaina kello 3.10. Yle näyttää MM-kisat suorana.
Vielä viime syksynä Eveliina Määttänen ei olisi kuuna päivänä voinut uskoa, että tänä kesänä hän urheilisi Oregonin MM-kisoissa.
Tuolloin Määttäsen 800 metrin ennätys ulkoradoilla oli 11 vuotta sitten juostu 2.12,21. Nyt se on 2.01,14 eli parannusta on tullut huimat 11 sekuntia ja rapiat päälle.
– Se on yllätys. Kehitys on ollut ihan valtavan nopeaa. Mutta varmasti se, että on treenitaustaa jo pitkältä ajalta, mahdollistaa nopean kehityksen, pohdiskelee Määttänen.
Huimaan 800 metrin ennätysparannukseen on vaikuttanut myös se, että 26-vuotias Määttänen oli vielä melko nuori juostessaan edellisen ennätyksensä. Sen jälkeen hänen päälajikseen valikoitui 400 metrin aitajuoksu, mikä osaltaan selittää edellisen ennätyksen pitkää ikää.
Tälle kaudelle 800 metriä vaihtui päälajiksi. Lajinvaihto on onnistunut ällistyttävän hyvin.
Eveliina Määttänen kuvattuna Keravan urheilukentällä, josta kaikki alkoi.Pekka Tynell / Yle
Määttänen puhuu myös onnenkantamoisesta siinä suhteessa, että slovenialaisen valmentaja-puolison Jan Petracin hänelle laatima harjoitusohjelma on sopinut kuin nenä päähän.
Moni asia on mennyt nappiin, kun Määttänen on päivätyönsä ohella kasvanut MM-kisatason urheilijaksi.
– Olen tosi onnellinen tästä yllätyksestä, toteaa Määttänen Keravan urheilukentällä, jossa hän on saanut ensikosketuksensa yleisurheiluun.
Taitoluistelusta tartanille
Eveliina Määttänen aloitti urheilun jo nuorena. Hänen ensimmäinen päälajinsa oli taitoluistelu.
Hän aloitti taitoluistelun seitsemänvuotiaana ja harrasti sitä noin 12-vuotiaaksi asti. Muita lajeja olivat suunnistus ja telinevoimistelu. Yleisurheilu tuli mukaan 11–12-vuotiaana.
Monilahjakkaasta Määttäsestä ei tullut Kiira Korpea, mutta hänestä tuli juoksija. Ensimmäiset ylös kirjatut yleisurheilutulokset löytyvät Tilastopajan sivuilta vuodelta 2008, jolloin hän täytti syksyllä 13 vuotta.
Määttänen juoksi nuorena laajalla skaalalla, pikajuoksusta maastojuoksuun. Se on auttanut häntä myös päämatkan vaihdossa.
– Harjoittelimme tosi monipuolisesti siitä lähtien, kun aloitin yleisurheilun. Teimme myös hyppylajeja ja aitajuoksua, kertoo Määttänen, jonka ensimmäinen valmentaja oli Jorma Liukka.
Eveliina Määttänen juoksee 400 metrin aidoissa Ruotsi-ottelussa vuonna 2015.Jussi Nukari / Lehtikuva
Nuorena Määttänen ihastui aitajuoksuun ja 400 metrin aidoista tuli päälaji. Määttänen edusti Suomea kolmissa junioreiden arvokisoissa, mutta ei kertaakaan selvinnyt päälajissaan finaaliin asti.
Sen sijaan vuonna 2019 hän juoksi Kalevan kisojen 400 metrin aitojen finaalissa.
Määttänen tuli Lappeenrannan sinisellä Kimpisellä loppusuoran lähes lentäen. Radalla viisi juossut Määttänen imi metri metriltä kiinni kärjessä juossutta aituritähti Viivi Lehikoista ja pystyi ohittamaan hänet aivan kalkkiviivoilla. Hän voitti Suomen mestaruuden kauden parhaalla ajallaan 58,59. Lehikoinen hävisi 8 sadasosaa.
– Se oli tiukka kisa. Viivillä oli silloin vähän heikompi kausi, Määttänen muistaa.
Suomen ykkösaiturin kukistaminen osoitti joka tapauksessa, että Määttäselläkin on potentiaalia urotekoihin.
Sitten iskivät vaikeudet. Kaudet 2020 ja 2021 menivät takareisivamman kanssa painiessa.
Lajinvaihto aidoista sileälle
Määttänen yritti vielä viime kesänä palata aitajuoksun pariin, mutta takareisi kipeytyi edelleen. Määttäselle tuli olo, ettei hän uskalla juosta aitoja.
Hänellä oli kuitenkin vahva palo kilpailla kansainvälisellä tasolla. Koska jalka ei kestänyt aitajuoksua, hän alkoi pohtia matkan vaihtoa sileälle.
Eveliina Määttäsen paikat eivät kestäneet aitajuoksua.Pekka Tynell / Yle
Määttänen keskusteli kotona puolisonsa Jan Petracin kanssa, että pitäisikö 800 metriä vielä kokeilla. Myös Määttäsen äiti liputti asian puolesta.
– Äiti tietää lastensa asiat, ja äitihän sanoi, että juokse nyt sitä kasia, naurahtaa Määttänen.
Harjoittelu 800 metrille alkoi viime lokakuussa. Harjoitusohjelmia alkoi tehdä Määttäsen slovenialainen puoliso Petrac, joka on itse entinen keskimatkojen junioritähti. Hän on juossut nuorten MM-kisojen finaalissa.
Määttäsen 800 metrin harjoittelun alkumetrit olivat haasteellisia. Pikajuoksijan kunto oli heikentynyt, koska hän ei ollut pystynyt harjoittelemaan kunnolla muutamaan vuoteen. Pitkät lenkit eivät tuntuneet Määttäsestä hyvältä, mutta pidemmät vedot palautuksella ja hieman kovemmalla vauhdilla tuntuivat toimivan.
– Aloitimme tosi varovasti ja nostimme kilometrimäärää pikku hiljaa, Petrac kertoo.
Jan Petrac ja Eveliina Määttänen tapasivat toisensa sattuman kautta, kun he leireilivät samassa paikassa.Pekka Tynell / YleJan Petrac oli aikanaan nuorten arvokisatason urheilija 800 metrillä.Pekka Tynell / Yle
Epätyypillistä kestävyysharjoittelua
400 metrin aidat ja 800 metriä ovat kaksi täysin eri lajia. 400 metriä kuuluu vielä pikajuoksuihin, kun 800 metriä on jo kestävyysjuoksua.
Ratakierroksen aidat juostaan omalla radalla tietyllä rytmillä, kun taas 800 metrin kilpailussa juostaan ensimmäisen sadan metrin jälkeen ryhmässä, jossa rytmi voi vaihtua äkistikin ja radalla on monesti tönimistä ruuhkassa.
– Siinä on vielä harjoittelemista, Määttänen pohtii.
Pikajuoksijat eivät yleensä juokse suuria kilometrimääriä. Heidän harjoittelunsa koostuu pitkälti lyhyistä juoksuvedoista, intervalleista ja voimaharjoittelusta. Kilometrejä kertyy yleensä verryttelyistä tai mahdollisista peruskuntokauden lenkeistä.
Kestävyysjuoksijat saattavat juosta suuriakin kilometrimääriä viikossa. Määttäsen kilometrimäärät eivät ole vielä olleet isoja. Etelän leirillä tuli ennätysviikko, 70 kilometriä. Pääsääntöisesti hän on juossut 50–60 kilometrin viikkoja.
– Ei mitenkään kauhean tyypillistä kestävyysharjoittelua, vähän niin kun modernimpi näkökulma lajiin eli juostaan paljon intervallityyppistä, kertoo Määttänen.
Eveliina Määttänen esittelee harjoituspäiväkirjaansa.Pekka Tynell / Yle
Määttäsen valmentaja Jan Petrac on saanut oppinsa ulkomailta ja tutkinut paljon valmennusta oman uransa jälkeen. Tällä hetkellä hän opiskelee valmentajaksi Kansainvälisen yIeisurheiluliiton IAAF:n ohjelmassa.
– Olen ollut etuoikeutettu treenaamaan hyvissä ryhmissä kuten esimerkiksi Marcin Lewandowskin kanssa. Olen oppinut, opiskellut, tarkkaillut, käyttänyt jonkin verran omaa kokemustani ja miksannut niitä, selvittää 26-vuotias Petrac omaa valmentajataustaansa.
Puolalainen Lewandowski on 800 metrin moninkertainen arvokisamitalisti.
Määttänen työskentelee urheilun ohessa apteekissa
Eveliina Määttänen valmistui farmaseutiksi kolme vuotta sitten ja tekee 30-tuntista viikkoa keravalaisessa apteekissa.
– Se sopii minulle ja on hyväksikin. Olen tottunut työntekoon. Aikamoista aikatauluttamista se on, mutta on se onnistunut.
Määttäsellä on onneksi joustava työnantaja. Hän oli käyttänyt kuukauden lomastaan kaksi viikkoa kevään etelän leiriin ja toiset kaksi viikkoa on varattu tuleviin EM-kisoihin, kun eteen paukahti vielä uusi lomapyyntö.
– Sanoin työnantajalle että tähän tuli vielä tämmöiset MM-kisat, naurahtaa Määttänen.
Loma järjestyi ja Määttänen sai Eugenen MM-reissuun palkatonta vapaata.
Piikkarit jalkaan. Eveliina Määttänen tasapainoilee työelämän ja urheilu-uran välillä.Pekka Tynell / Yle
Työnteko sopii monelle urheilijalle ja takaa, että urheilija pärjää taloudellisesti. On kuitenkin selvää, että huipputasolla työnteko heikentää urheilusuoritusta. Täydellistä suoritusta jahtaava urheilija tarvitsee palauttavia jaksoja, varsinkin arvokisojen alla.
– 30 tuntia viikossa on aika tiukka työmäärä urheiluun yhdistettynä, toistaiseksi se on ihan toiminut. Aikatauluttamistahan se vaatii, kuvailee Määttänen.
– Treeniohjelmointikin menee niin, että saan työvuorot ja sitten Janin kanssa katsotaan miten nämä treenit tänne istutettaisiin. Semmoinen palapeli on aina työpöydällä.
Työn ja urheilun lomassa puolimailerin vapaa-aika on monesti kortilla.
– Harrastukset ovat sellaisia rauhoittavia. Käyn kävelemässä ja vanhempien koiraa ulkoiluttamassa. Metsään on mukava mennä nauttimaan luonnosta.
Määttänen on myös innostunut virkkaamaan.
– Tämän kesän aikana on tullut yksi kesätoppi virkattua itselle.
MM-kisoissa välieräpaikkakin olisi kova veto
Jan Petrac juoksi 24.7. vuonna 2014 kuudenneksi nuorten MM-kisojen finaalissa Yhdysvaltojen Eugenessa. Määttästä odottaisi 800 metrin MM-finaali päivälleen kahdeksan vuotta myöhemmin Eugenen Hayward Fieldillä.
Tulevissa Eugenen MM-kisoissa Petracin valmennettavaa Määttästä odottaisi 800 metrin finaali päivälleen kahdeksan vuotta myöhemmin.
Se, että Määttänen juoksisi muutaman päivän päästä MM-finaalissa, edellyttäisi kuitenkin sitä, että hän selvittäisi ensin alkuerät ja sitten vielä kovemmat välierät.
– MM-kisoissa on ainoastaan yksi tavoite – päästä ensin välieriin. Jo se, että Eveliina pääsisi jatkoon, olisi suuri menestys, maalailee Petrac.
Määttänen on omassa alkuerässään kuudenneksi paras, jos verrataan kauden parhaita aikoja. Alkueristä menee suoraan jatkoon kolme urheilijaa. Näiden lisäksi kuusi urheilijaa pääsee välieriin aikavertailun perusteella.
Alkuerissä 31 urheilijaa on juossut tällä kaudella nopeammin kuin Määttänen. Välieriin pääsee yhteensä 24 juoksijaa.
Eveliina Määttänen poseeraa Lehtikuvalle Suomen joukkueen tiedotustilaisuudessa Eugenessa.Vesa Moilanen / Lehtikuva
Tulevaisuudessa alle 2 minuuttia ja Pariisin olympiakisat
Petrac ja Määttänen tapasivat toisensa sattuman kautta. Määttäsen harjoituskaverilla Aino Paunosella oli osuutta asiaan.
– Olimme harjoitusleirillä Pohjois-Italiassa Busso Lengossa Veronan lähellä Paunosen Ainon kanssa. Myös Jan oli siellä leirillä, koska hänellä oli Italialainen valmentaja.
Aino Paunosen mies on myös slovenialainen ja tunsi Jan Petracin.
Harjoittelu on tuottanut tulosta Eveliina Määttänen on säväyttänyt tällä kaudella kotimaan kisoissa. Seuraavaksi hän pääsee MM-näyttämölle.Elmeri Elo / All Over Press
Petrac asuu nykyään Keravalla Määttäsen kanssa ja valmentaa häntä. Edes Petrac ei uskonut, että hänen valmennettavansa ennätysparannus 800 metrillä olisi näin huima ensimmäisellä kaudella.
– Jos olisit kysynyt minulta vuosi sitten, en olisi uskonut että 2.01 on mahdollista. Me toivoimme jotain 2.04 tai 2.03 -alkuista aikaa, mutta tämä ylittää kaikki odotukset, kertoo Petrac.
Miten se sitten on mahdollista?
– Kaikki on toiminut tosi hyvin, ei vammoja ei ongelmia, pitää koputtaa puuta. Treenit ovat menneet hyvin. Myös kaikki kisat ovat menneet, kuten olemme suunnitelleet ja rankingsysteemi on toiminut, kuvailee Petrac.
Määttänen selvisi MM-kisoihin juuri rankingsysteemin ansiosta.
– Paineettomasti voin mennä sinne tekemään sitä omaa hyvää suoritusta. Rennolla mielellä ja innolla kokemaan arvokisajuoksua, sanoo Määttänen.
Tulevaisuudessa Petrac uskoo, että Määttänen alittaa kovan 2 minuutin rajan ja juoksee Pariisin olympialaisissa vuonna 2024.
Mihin Eveliina Määttäsen potentiaali riittää?Pekka Tynell / Yle
Jalkapallon EM-kisojen jokainen ottelu nähdään Ylen kanavilla. Kisapelit, taustatarinat, uutiset ja kohokohtaklipit löydät Ylen kisasivuilta täältä.
Englanti kaatoi Espanjan jalkapallon EM-kisojen puolivälierässä jatko-ottelun jälkeen 2–1. Espanja johti ottelua, kunnes Englanti teki 85. peliminuutilla tasoitusmaalin, joka sai espanjalaiset raivostumaan.
Heitä joutui rauhoittelemaan ottelun neljäs erotuomari Lina Lehtovaara. Espanjan varamaalivahti Misa Rodriguez sai tilanteen jälkeen keltaisen kortin, josta tämä jatkoi purnaamistaan Lehtovaaralle.
– Mitä tv-kuvista näin, Lehtovaaran toiminta näytti kiitettävältä – kiitettävä plus jopa, kokenut erotuomari Mattias Gestranius sanoo.
Hän työskentelee Palloliiton huippuerotuomarivalmentajana. Gestranius on myös Veikkausliigan ja Ykkösen erotuomarivastaava.
Englannin Alessia Russo ja Espanjan Irene Paredes kamppailivat pallosta, kun Russo painoi kädellään Paredesin hartiaa. Espanjalaispelaajien mukaan tilanteessa oli rike.
– Irene saa kyynärpään naamansa ja se on maali, Mariona Caldentey valitteli ottelun jälkeen espanjalaislehti AS:n mukaan.
Erotuomariuransa pättänyt Gestranius toteaa, että jalkapallo ei ole mustavalkoinen peli.
– Ja hyvä näin. Olen puhunut paljon jalkapallon harmaasta alueesta. Mielestäni tuossa tilanteessa oli perusteita, ettei se ollut rike. Samalla varmasti löytyy perusteita, että se olisi ollut rike.
Tilanteen tarkasti myös videotuomaristo (VAR), mutta erotuomarin päätöstä ei muutettu. Gestranius muistuttaa, että VAR ei tuomitse peliä uudestaan, vaan puuttuu "selviin ja suurimerkityksisiin virheisiin".
– Vaikka erotuomari olisi tuominnut tilanteen rikkeeksi, VAR ei varmaan olisi puuttunut siihenkään. Tilanne oli harmaalla alueella, joten periaatteessa molemmat tuomiot olisivat siinä käyneet.
Katso Russon ja Paredesin välinen kamppailu alla olevalta videolta.
Kun tunteet kuumenevat, neljännellä erotuomarilla on iso vastuu tilanteen rauhoittamisessa. "Nelonen" keskustelee ja pyrkii omalla persoonallaan saamaan tunnekuohut tasaantumaan, Gestranius sanoo.
– Nostaisin esiin Lina Lehtovaaran panosta. Espanjan protestoinnit päättyivät aika nopeasti ehkä senkin takia, kun Lehtovaara pysyi tiukkana ja ilmoitti, että tällainen käytös ei ole ok. Jos se olisi hyväksytty, oltaisiin voitu olla vielä suuremmissa vaikeuksissa.
Gestraniuksen mukaan neljännen erotuomarin tärkein tehtävä on olla ylimääräinen silmäpari kentän tapahtumille. Lisäksi olennaista on valvoa, että teknisillä alueilla taustajoukkojen toiminta on urheilijamaista.
Esimerkiksi varamaalivahti Lisa Rodriguezin käytös oli varoituksen arvoinen.
– Tv-kuvan perusteella olisin ollut yllättynyt, jos asiaan ei olisi puututtu. Lehtovaara kantoi vastuun omasta hommastaan, ja nähdäkseni toimi aivan oikein, Gestranius arvioi.
Hänen mukaansa "nelonen" auttaa siinä, että muu erotuomaristo saa keskittyä pelkästään siihen, mitä kentällä tapahtuu.
– Jäädään odottamaan, mitä pelejä Lina vielä saa. Hyvin on mennyt ja olemme kyllä ylpeitä hänestä.
"Se vaikein jalkapallosääntö"
Englanti onnistui saamaan pallon maaliin Espanja-ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Lauren Hemp lähetti vapaapotkun rangaistusalueelle, Rachel Daly jatkoi pallon Ellen Whitelle, joka ohjasi pelivälineen maaliin.
Samassa erikoistilanteessa laitapuolustaja Lucy Bronze oli syötön lähtiessä selvässä paitsioasemassa ja tavoitteli palloa päällään. Gestraniuksen mukaan maali piti hylätä, koska Bronze vaikutti peliin.
– Bronze tavoitteli palloa, joka vaikutti puolustajaan, se oli mielestäni paitsio. Siitä, oliko jälkimmäinen tilanne paitsiossa, en ollut aivan miljoonavarma. Toki se minullekin näytti siltä, että se oli paitsio, Gestranius sanoo.
– Paitsio on varmaan käsivirhesäännön lisäksi se vaikein jalkapallosääntö kaikista. Sitä ehkä pitäisi harkita uudestaan jossain vaiheessa.
Venäläinen tennistähti Daria Kasatkina ilmoitti maanantaina elävänsä parisuhteessa naisen kanssa, kertoi The Guardian.
Naisten maailmanlistalla sijalla 12. majailevan Kasatkinan, 25, mukaan kaapissa eläminen oli pidemmän päälle mahdotonta, joten hän päätti kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan.
– Niin monet asiat ovat tabuja Venäjällä. Ajatus siitä, että joku haluaisi olla homo tai muuttua homoksi on naurettava. Oikeasti, miksi kukaan olisi homo Venäjällä, jos saisi itse päättää? Miksi tehdä elämästään hankalampaa, etenkin Venäjällä? ulkomailla asuva Kasatkina jyrisi.
Venäläistähti myös julkaisi Instagramissa kuvan tyttöystävänsä Natalia Zabijakon kanssa. Virolais-venäläinen Zabijako saavutti taitoluistelun joukkuekilpailun olympiahopeaa Venäjän olympiaurheilijoiden joukkueessa Pyeongchangissa 2018.
Urheilijat ja aktivistit ylistävät
Kasatkinan ulostulo on kirvoittanut ylistystä Venäjän ihmisoikeusaktivistien ja urheilijoiden parissa. Sitä on kuvailtu The Guardianin mukaan valtavaksi ja symboliseksi hetkeksi maan seksuaalivähemmistöille.
Viime kuussa kaapista tullut jalkapalloilija Nadja Karpova oli ensimmäinen avoimesti homoseksuaali Venäjän maajoukkueurheilija.
– Kun kuulin Kasatkinaa koskevan uutisen, en voinut uskoa sitä. Olin niin iloinen. Hypin hulluna ympäri asuntoani, Karpova kertoi The Guardianille.
– On tärkeää, että nuorilla on samanlaisia ihmisiä, joita ihailla. He voivat nähdä, ettei heissä ole mitään vikaa.
Nadja Karpova on vastustanut avoimesti Putinin sotatoimia.VI-Images via Getty Images
Russian LGBT Network -järjestön johtaja Igor Kotsetkov sanoi, että Kasatkinan lausunto oli historiallinen.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun Kasatkinan tasoinen kiistaton urheilutähti tulee kaapista. Vladimir Putinin Venäjällä urheilu on aina poliittista.
Venäjä suunnittelee uusia rajoituksia
Venäjällä vuonna 2013 voimaan astunutta "homopropagandaa" koskevaa lakia on käytetty esimerkiksi rajoittamaan pride-kulkueita ja perustelemaan aktivistien pidätyksiä.
Venäläiset lainsäätäjät valmistelevat parhaillaan lain laajentamista siten, että sillä voitaisiin kieltää seksuaalivähemmistöjen esittäminen myönteisessä tai neutraalissa valossa.
Kasatkina pelkää, ettei voi koskaan pitää Zabijakoa kädestä kotimaassaan.
– Kaapissa eläminen on mahdotonta. Se on liian vaikeaa ja hyödytöntä. Itsensä kanssa rauhassa eläminen on ainoa asia, mikä merkitsee. Unohtaa kaiken muun.
Jalkapallon EM-kisojen jokainen ottelu nähdään Ylen kanavilla. Kisapelit, taustatarinat, uutiset ja kohokohtaklipit löydät Ylen kisasivuilta täältä.
Saksa varmisti torstaina paikkansa tämän kesän jalkapallon EM-kisojen välierissä. "Die Nationalelf" voitti puolivälierissä Itävallan maalein 2–0. Saksalle paikka EM-kisojen neljän parhaan joukossa on jo sen historian kymmenes. Mikään muu maa ei ole ollut niin montaa kertaa mukana EM-välierissä. Aiemmin Saksa jakoi Norjan kanssa ennätystä.
Saksa kohtaa tulevissa välierissä voittajan Ranskan ja Hollanin välisestä puolivälieräparista.
Ennakkosuosikkina puolivälierään lähtenyt Saksa oli parhaimmillaan omalla kovalla tasollaan, mutta Itävalta kiusasi sitä ottelun loppuun saakka. Kamppailun tempo oli vauhdikas ja naapurimaiden pelaajien halu kaksinkamppailla toisiaan vastaan oli kova alusta alkaen.
Erityisesti Itävallan aktiivinen ja korkea prässi yllätti välillä Saksan peliä avanneet pelaajat. Tämä johti toista puoliaikaa myöden Itävallan yllättäviinkin maalipaikkoihin.
Tällä kertaa ottelu "pikkusiskoa" vastaan, kuten saksalaiset leikkisästi naapurimaiden "sisarussuhdetta" nimittävät, kääntyi Saksalle. Sen erinomaiset esitykset haastavassa alkulohkossa nostivat joukkueen mestarisuosikiksi turnauksessa, erityisesti puolustuspelin pitävyyden myötä. Saksa ei päästänyt lohkovaiheessa maaliakaan Espanjaa, Tanskaa tai Suomea vastaan, eikä Itävaltakaan pystynyt sitä yllättämään.
Saksan ykkösmaalivahtina pelaava Merle Frohms on pitänyt EM-turnauksessa maalinsa puhtaana siis jo neljän ottelun ajan. Kun kisoja edeltävät harjoitusottelutkin otetaan lukuun, Saksa on pelannut yhteensä 481 minuuttia ilman takaiskua. Saksan edellinen päästetty maali on tullut huhtikuussa, kun Serbia yllätti MM-karsinnassa Saksan 3–2.
Saksa sivusi nollapeliputkellaan itse asettamaansa ilman takaiskumaalia pelattujen EM-kisaotteluiden ennätystä. Sen maajoukkueet ovat aiemmin pitäneet puhtaan maalin neljän EM-ottelun ajan vuosien 1997 ja 2001 kisoissa.
Lopullinen niitti karmean virheen avulla
Helpolla nollan suojeleminen ei puolivälierässä tullut, sillä Frohms sai Itävaltaa vastaan paljon apua maalitolpiltaan. Itävaltalaispelaajat kolistelivat maalipuita yhteensä kolmesti. Saksalaiset puolestaan ampuivat pallon Itävallan maalin tolppiin kahdesti, joten tolppalaukauksia riitti.
Ottelun voittomaaliksi jäänyt osuma syntyi avauspuoliajan puolessa välissä. Saksan uuttera nuori laituri Klara Bühl riisti itävaltalaispuolustukselta pallon juoksukilpailun päätteeksi ja tarjosi syötön maalin eteen. Kapteeni Alexandra Popp teki upean valejuoksun pallon yli ja antoi sen lipua suoraan Lina Magullille. Tällä oli helppo paikka niitata turnauksen toinen maalinsa.
Itävaltalaiset saivat otetta erityisesti toisen jakson ensimmäisellä vartilla. Saksa tuli toiselle puoliajalle hakien osumaa ahnaasti, mutta Itävalta käänsi pelin virtauksen omaksi hyödykseen. Maalipaikkoja syntyi enemmän punapaidoille, mutta Saksa selvisi ilman takaiskua.
Viimeinen osuma ja ratkaiseva niitti syntyi ottelun viimeisellä varsinaisella peliminuutilla. Itävallan maalipotku pelattiin lyhyenä, toppari Carina Wenningerin siirtäessä pallon maalivahti Manuela Zinsbergerille. Maalivahti siirsi palloa eteenpäin ja Saksan kapteeni Popp lähti prässäämään vauhdikkaasti.
Zinsberger piti tilanteessa sekunnin liian kauan palloa. Hänen korkea avausyrityksensä kolahti Poppin ojentamaan vasempaan jalkaan ja kimposi siitä Itävallan maaliin. Zinsberger jäi katsomaan kaukaisuuteen, kun saksalaiset riemuitsivat maalia.
Maaliin johtaneen avaustilanteen voit katsoa uudelleen jutun pääkuvaa painamalla.
– Itävallalla oli pelin avaamisen kanssa isoja ongelmia, mitä pidemmälle peli meni. Kokeneelta maalivahdilta käsittämätön ratkaisu tuossa kohtaa peliä, Yle Urheilun studioasiantuntijana ottelua seurannut Mari Savolainen sanoi pelin päätyttyä.
Zinsberger pahoitteli virhettään pelin jälkeen Norjan yleisradioyhtiö NRK:n haastattelussa.
– Sellaista se on maalivahtina, kun haluaa osallistua peliin aktiivisesti. Virheitä voi tapahtua. Kun minä teen virheen, siitä voi tulla maali. Pyydän anteeksi joukkueelta, mutta tämä on osa tätä työtä, Zinsberger kommentoi.
Saksa odottaa tulevaa puolivälierävastustajaansa lauantaihin, jolloin selviää, tuleeko vastaan Ranska vai Hollanti.
EM-kisojen puolivälierät jatkuvat perjantaina Ruotsi–Belgia-ottelulla klo 22. Lähetys ottelusta käynnistyy kello 21.30 TV2:ssa, Yle Areenassa ja Yle-sovelluksessa. Veikkaa ottelun avausmaalintekijää Futistietäjässä ja voita tekniikkkapallo!
Suomen Oliver Helander ja Lassi Etelätalo etenivät keihäänheiton loppukilpailuun Oregonin MM-kisoissa perjantaina. Helander oli karsinnan kuudes tuloksella 82,41. Etelätalo pääsi viimeisenä miehenä finaaliin tuloksella 80,03. Toni Keränen karsiutui finaalista.
Helander heitti karsinnassa vain yhden heiton, jonka voi katsoa tämän jutun pääkuvana olevalta videolta. Vaikka hän ei ylittänyt karsintarajaa, finaalipaikka näytti avauksen jälkeen niin varmalta, ettei lisäheitoille ollut tarvetta.
– Se ei ollut heittona hyvä. Lähti sivusta, eikä tuki ollut maailman paras. Jäi parannettavaa. Finaalissa sitten, Helander kommentoi tv-haastattelussa.
Lassi Etelätalo sai jännittää viimeiseen asti, kun hän heitti ensimmäisessä karsintaryhmässä kuudenneksi tuloksella 80,03. Etelätalo heitti parhaansa kolmannella yrityksellään.
Etelätalo otti finaalipaikan 37 sentin erolla Latvian Patriks Gailumsiin.
– Kaikki heitot olivat vähän matalia. Se on ehkä vauhdista kiinni, kun pari heittoa joutui puskemaan vastatuuleen, Etelätalo sanoi.
Etelätalo eteni viimeisenä miehenä finaaliin myös Dohan MM-kisoissa 2019. Tuolloin hän oli loppukilpailussa neljäs.
Toni Keränen oli pettynyt omiin karsintaheittoihinsa, joista paras toi tuloksen 78,52. Keränen, 24, oli karsinnan 18:s.
– Yksi lämmittelyheitto otti nilkkaan ja sen jälkeen meni heitot varovaiseksi. En osaa sanoa, mitä siinä tapahtui. Tuki tuli maahan ja siinä tuli pieni tärsky. Se meni korvien väliin, hän myönsi.
Keränen puhui jo ennen karsintaa Eugenen MM-stadionin heittopaikan pinnoitteesta, joka on tavallista ohuempi. Keränen pelkäsi, että hänellä voisi olla haasteita tukijalan luistamisen kanssa.
– Ei luistanut, mutta en kyllä paljoa kehuja kuullut heittopaikasta, kun juttelin muiden kanssa, Keränen sanoi.
Keihäänheiton maailmantähdet näyttivät, etteivät vastatuuli tai heittopaikka haitanneet menoa.
Grenadan Anderson Peters voitti karsinnan tuloksella 89,91, Intian Neeraj Chopra oli karsinnan toinen (88,39) ja Saksan Julian Weber kolmas (87,28). Kolmikon heitot voi katsoa alta. Juttu jatkuu videoiden jälkeen.
200 metrillä hirmuajat
Jamaikan Shericka Jackson tarjoili kunnon show'n 200 metrin finaalissa. Jackson kukisti 100 metrin maailmanmestarin, Jamaikan Shelly-Ann Fraser-Prycen ja pysäytti kellot kisaennätykseen 21,45.
Naisten 200 metrin finaalin voi katso alta.
Jacksonia nopeammin on juossut ainoastaan Yhdysvaltojen Florence Griffith-Joyner, jonka maailmanennätys 21,34 on vuodelta 1988.
Fraser-Prysen aikakin oli kova 21,81. Se on hänen kauden parhaansa. Ison-Britannian Dina Asher-Smith otti pronssia ajalla 22,02.
Hallitseva maailmanmestari Noah Lyles oli täysin ylivoimainen 200 metrin finaalissa. Lyles voitti MM-kultaa ajalla 19,31 ja rikkoi Michael Johnsonin Yhdysvaltojen ennätyksen sadasosalla.
Voittoaika on tämän kauden kärkiaika, jolla nousee maailman kaikkien aikojen tilastossa kolmanneksi. Lylesia nopeammin ovat juosseet vain Jamaikan Usain Bolt (19,19) ja Jamaikan Yohan Blake (19,26).
Yhdysvallat otti kolmoisvoiton, sillä hopealle juoksi Kenneth Bednarek ja pronssille nuori tulevaisuuden lupaus Erriyon Knighton.
Määttänen lähti rohkealla taktiikalla
Arvokisadebytantti Eveliina Määttänen jäi 800 metrillä alkueriin. Määttänen oli erässään kuudes ajalla 2.02,68. Hän sijoittui lajissaan 32:nneksi.
Määttänen ei arastellut ensimmäisessä arvokisastartissaan. Suomalaisjuoksija lähti rohkeasti liikkeelle ja oli ensimmäisen kierroksen jälkeen kilpailussa toisena.
– Olin ajatellut, että rohkeasti kärkeen kiinni, mutta ei kuitenkaan vauhdinpitäjäksi. Yritin taistella sijoituksista, Määttänen kertoi taktiikastaan.
Määttänen vaihtoi viime syksynä päälajinsa. Entinen 400 metrin aituri alkoi keskittyä 800 metrin matkaan. Määttänen myönsikin, että hän jännittää kisoissa nimenomaan taktista puolta ja että siinä on vielä kehitettävää.
Suomen Oliver Helander selvitti Oregonin MM-kisojen keihäskarsinnan yhdellä heitolla. Tulos 82,41 riitti finaaliin, vaikka karsintaraja ei rikkoutunutkaan.
Helander oli karsinnan kuudes.
Valmentaja Tero Pitkämäki oli tyytyväinen, että Helander pysyi kaksikon suunnittelemassa taktiikassa keihäskarsinnassa.
– Kaksi löysähköä verkkaheittoa ja ensimmäisellä kunnon tulos. Riittää paukkuja finaalissakin. Se meni suunnitelman mukaan, Pitkämäki sanoi Ylen tv-haastattelussa.
Helander tunnetaan vammaherkkänä keihäänheittäjänä, joten paukkujen säästeleminen finaaliin oli erityisen tärkeää. Helander on heittänyt uransa parhaat heitot kilpailun kolmen ensimmäisen heittokierroksen aikana.
Suomalaisheittäjä sanoi, ettei kroppa rasittunut karsinnassa, eikä muitakaan kolotuksia ole.
Keihäskarsinta oli kovatasoinen kärjen osalta, mikä povaa huimaa finaalia. Anderson Peters jäi vain yhdeksän senttiä 90 metrin rajasta ja myös Neeraj Chopra heitti yli 88 metriä.
Sunnuntain finaalissa mitaliin tarvitaan siis todennäköisesti kunnon kiskaisu, mutta Pitkämäen mielestä myös Helanderilla voi olla mitalimahdollisuuksia.
– Jos mies ei purista liikaa, tulee rennon kovaa ja tekee teknisen suorituksen, niin Oliver voi löytyä miltä sijalta vain, Pitkämäki sanoi suojatistaan.
Asiantuntija: Mitaliin vaaditaan 87-metrinen
Aiemmissa arvokisoissaan Helander, 25, on jäänyt karsintaan. Nyt kun karsintapeikko on kukistettu, on mielenkiintoista nähdä, mihin Helander pystyy finaalissa.
Helander on heittänyt tällä kaudella parhaimmillaan 89,83. Sillä tuloksella hän kamppailisi jopa kultamitalista, mutta mestarisuosikiksi suomalaista ei voi oikein laskea.
Kun tarkastellaan kauden perustasoa, Helanderin toiseksi pisin heitto 85,46 kalpenee Anderson Petersille, Neeraj Chopralle, Julian Weberille ja Jakub Vadlejchille.
– Keihäänheiton finaalista tulee kovatasoinen. 85 metriä ei riitä siinä taistelussa. Mitaliin pitää nakata 87 metriä tai pidemmälle, Yle Urheilun asiantuntija Tuomas Raja ennakoi finaalia.
Asiantuntija Raja muistuttaa, että suomalaiset pitää aina laskea mitalitaisteluun miesten keihäsfinaalissa. Lajilla on Suomessa pitkät menestysperinteet.
Lassi Etelätalo on finaalin toinen suomalaisedustaja. Etelätalo pääsi karsinnasta viimeisenä miehenä jatkoon tuloksella 80,03.
Kokenut arvokisakävijä oli edellisissäkin MM-kisoissa Dohassa karsinnan viimeinen jatkoonmenijä, mutta finaalissa hän oli neljäs.
Etelätalolla on arvokisoista neljäs sija myös Zürichin EM-kisoista 2014. Viime kesänä Tokion olympialaisissa hän oli kahdeksas.
Etelätalon kauden tulostaso ei kuitenkaan lupaa huippusijoituksia sunnuntain finaaliin. Etelätalon kauden paras on 82,63.
Finalistien vertailussa se riittää yhdeksänteen sijaan.
Keihäänheiton finaali on ohjelmassa sunnuntaina Suomen aikaa kello 4.35.
Kun suomalaiset keihäsmiehet ovat olleet mukana arvokilpailuissa, vähintään yksi on selvinnyt aina finaaliin. Historian saatossa finalisteja on ollut pääosin kaksi tai kolme. Vuoden 2009 Berliinin MM-finaalissa nähtiin peräti neljä suomalaisheittäjää, kun Tero Pitkämäellä oli puolustavana maailmanmestarina lisäpaikka kisoihin, ja kaikki neljä selvittivät karsintaseulan.
Viime vuosina vastaavankaltainen karsintavarmuus MM-tasolla ei ole tullut kyseeseen. Tai on vuonna 2017, kun Pitkämäki selvisi kisoihin ylipäätään ainoana suomalaisena ja lopulta finaaliin. Sittemmin jokaiseen arvokisakarsintaan lähdettäessä suomalaisen keihäsmiehen finaalipaikka on ollut kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu.
Leposyke saattoi kohota kotikatsomoissa, kun A-ryhmä oli heittänyt osuutensa Hayward Fieldillä. Lassi Etelätalo ehti jo arvioida, ettei hänen parhaakseen jäänyt 80,03 riitä finaaliin.
Suomalaiselle yleisurheilulle miesten keihäsfinaali on samanlaisessa asemassa kuin kiekonheitto saksalaisille. Kolme menestyneintä saksalaista MM-yleisurheilijaa, Lars Riedel, Robert Harting ja naisten tähti Franka Dietzsch, ovat kiekonheittäjiä. Lajin asema on ollut vuosien saatossa siis verrattavissa siihen, miten suomalaiset suhtautuvat keihäänheittoon.
Oregonissa miesten kiekon MM-finaali heitettiin ensi kertaa ilman saksalaismiehiä. Suomen keihäsmiehille vastaavan kohtalon välttäminen oli ainakin hetkellisesti arvokisoissa kolmesti esiintyneen ja kolmesti karsiutuneen Oliver Helanderin harteilla.
Ei mikään unelmayhdistelmä ennen B-ryhmän alkua.
Ohut kilpailukokemus, rautainen perustaso
Helander, 25, päätti keihäsjännityksen lyhyeen, kun keppi lensi avauskierroksella heti 82,41:een. Seuraavan reippaan puolituntisen Helander vietti kentällä vain kisatunnelmaa aistien, sillä heittopuuhiin ei ollut enää tarvetta palata.
Toisin kuin aiemmin, Helander ei tehnyt etelätaloja eli pitänyt kotikatsomoita jännityksessä viimeiseen heittoon saakka. Etelätalo piti jälleen ja selvitti kolmatta kertaa urallaan tiensä arvokisafinaaliin viimeisenä eli 12:ntena urheilijana. Aiemmilla kerroilla, Zürichin EM-kisoissa 2014 ja Dohan MM-kisoissa 2019, läheltä piti -karsinnan jälkeen Etelätalolla oli molemmista loppukilpailusta kotiintuomisina neljäs sija.
Mikäli Suomen aikaa sunnuntaina aamuyöstä heitettävän keihäsfinaalin asetelmia tarkastellaan realismin lasein, neljäs sija on ainakin muutamalla mittarilla suomalaista maksimitasoa.
Maailmanmestaruutta puolustava Grenadan Anderson Peters ja puolustava olympiavoittaja Neeraj Chopra ovat olleet kauden kaksi ylivoimaisesti tasaisinta kärkiheittäjää, ja rutiini näkyi heti Hayward Fieldilläkin. Molemmat paiskasivat karsinnassa ensimmäisellä heitollaan lähes 90 metriä. Kauden kaksi seuraavaksi kovinta heittäjää, Saksan Julian Weber, 87,28, ja Tshekin Jakub Vadlejch, 85,23, onnistuivat niin ikään ensimmäisellä karsintaheitollaan. Kovat olivat kovimpia ensimmäisessä MM-näytöksessä, ja Weberiä lukuun ottamatta kaikilla on kokemusta myös mitalin saavuttamisesta.
Näistä yhdenkin päänahka on finaalissa epätodennäköinen Etelätalolle, mutta Helanderissa kytee Urheiluliiton puheenjohtajan Sami Itanin potentiaalinen pelastus mitä tulee Eugenen MM-kisoihin. Itani linjasi Urheilulehdessä ennen Oregonin kisoja, että mikäli Suomen joukkue palaa mitalitta sekä MM- että EM-matkalta, hän jättää paikkansa SUL:ssä.
Oliver Helanderilla on mitalisauma sunnuntain keihäsfinaalissa.Vesa Moilanen / Lehtikuva
Odotusarvo mitalien osalta liitetään vasta elokuussa käytäviin Münchenin EM-kisoihin, mutta puheenjohtaja tuskin panee pahakseen, jos Helander pelastaa hänet kuiville jo kuukautta etupellossa.
Helander on ollut koko kesän 90 metrin kunnossa, mutta loukkaantumisherkkä urheilija on säästellyt paikkojaan ja jättänyt kilpailuja väliin onnistumisten jälkeen. Jos tätä ennen kovien kilpailujen välinen tauko on laskettu vähintään kahdessa viikossa, nyt pitäisi suorittaa maksimaalisella tasolla yhden päivän palautuksella.
Prosentit putoavat
Onnistuminen karsinnassa ensimmäisellä heitolla oli kuin tilaustyö ajatellen finaalia. Sama tilaus pätee finaaliin, jos halutaan puhua ensimmäisestä suomalaisesta MM-mitalista sitten Helanderia valmentavan Pitkämäen ja vuoden 2015 Pekingin kisojen.
Helanderilla on rahkeissaan ylittää 90 metriä ja toistaa Aki Parviaisen temppu vuodelta 2001. Tuolloin Parviainen paiskasi Edomontonin MM-finaalissa avauksellaan 91,31, joka riitti lopulta hopeaan Jan Zeleznyn paineltua ohi seuraavalla kierroksella edelleen voimassa olevalla kisaennätyksellä 92,72.
Aki Parviaisen käteen jäi Edmontonin MM-kisoista hopeaa.All Over Press
Tosin Parviaisella oli varastossaan kyky heittää 90 metriä myös viimeisillä kierroksilla, kuten vuoden 1999 Sevillan MM-finaalin viidennellä kierroksella tullut kultaheitto osoitti. Sama päti Pitkämäkeen, jonka kädestä lähti edellinen suomalaismiehen ysikymppinen vuoden 2007 MM-finaalin viimeisellä kierroksella.
Helanderista ei ole yksinkertaisesti dataa, pystyykö hän venymään edellä mainituilla tavoin kilpailujen viimeisillä kierroksilla. Helanderin edellinen kilpailu, jossa hän on heittänyt täydellä vauhdilla kaikki kuusi kierrosta, on kesäkuulta 2021. Tämän kauden molemmat täyden vauhdin kisat ovat tuottaneet yli 85-metrisen, mutta kummassakin kilpailussa onnistuminen tuli joko ensimmäisellä tai toisella heitolla ja kilpailu oli paketissa neljän kierroksen jälkeen.
Helanderin kapasiteetilla kaikki on mahdollista niin kultamitalin kuin 12. sijan väliltä.
Myös Saksa elää keihäsfinaalista
Jos keihäsfinaali on Suomen yleisurheilulle elämän ja kuoleman kilpailu mitä tulee todennäköisimpään MM-mitaliin, sitä se on lajin supervaltana tunnetulle Saksallekin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Saksa tarpoo Suomen tavoin nollakerhossa kolme päivää ennen kisojen päättymistä.
Pudotus on ollut häkellyttävä, kun huomioidaan, että viisissä edellisissä MM-kisoissa joukkue on saanut aina viidestä kahdeksaan mitalia.
Mitä tulee loppupään potentiaalisimpaan menestysehdokkaaseen, sellainen on päätöspäivänä pituushypyn ennakkosuosikkeihin kuuluva Malaika Mihambo. Päivää ennen tulessa olevan Julian Weberin lisäksi mitalisaumalla operoivien saksalaisten rintamalla on hiljaista.
Keihäsfinaalissa Saksalla on panoksena yleisurheilunsa maine, joka elää heittolajien arvometalleista.
Saksa on jäänyt ilman kultamitalia yleisurheilun MM-kisoissa vain kerran aiemmin, Pariisissa 2003. Mikäli joukkue jää Oregonissa nollakerhoon, elokuun puolivälissä alkavissa Münchenin EM-kisoissa voidaan puhua aidosti massiivisista kotikisojen paineesta.
Jalkapallon EM-kisojen jokainen ottelu nähdään Ylen kanavilla. Kisapelit, taustatarinat, uutiset ja kohokohtaklipit löydät Ylen kisasivuilta täältä.
Jos Ruotsi aikoo saavuttaa tämän kesän tavoitteensa, on sinikeltaisten ysipaidan päästävä tapahtumien keskipisteeseen.
Kosovare Asllani voi nimittäin kääntää pelejä, tai jopa hallita niitä.
Jälkimmäisestä hän antoi malliesimerkin lohkovaiheen lopuksi. Ruotsin nihkeän alun jälkeen Asllani tarjoili Portugalia vastaan näytöksen, joka sai sosiaalisen median tainnoksiin hehkutuksesta.
Maaleja juhlineen joukkueen taustalla näkyi katsomoon levitetty valtava banderolli sanoin "Vi ses på Wembley" – nähdään Wembleyllä. Mestaruushaaveet puhallettiin uudelleen liekkeihin, mutta tiellä niiden toteuttamiseksi on vielä kolme mutkaa. Ensimmäinen on Belgia, jota Asllanin on määrä pyöritellä puolivälierissä.
Yle Urheilun asiantuntija Jonne Kunnas kehottaa olemaan tarkkana etenkin silloin, kun Ruotsi saa pallon. Ne ovat hetkiä, joina sen hyökkäyspelin sydän pääsee oikeuksiinsa.
– Miten Asllani liikkuu linjojen väliin siten, että hänelle pystytään syöttämään? Kun hän saa pallon, millä rytmillä hän kuljettaa ja koskettaa palloa? Miten hän saa jalkaa auki syötölle tai laukaukselle? Samaan aikaan hän havainnoi kenttää ennakoiden, mistä pystyisi murtautumaan tai minne kannattaisi jatkaa rytmittäessään Ruotsin peliä, Kunnas sanoo.
EM-turnauksessa on monta eliittitason pelaajaa, mutta Asllani on tilastollisesti ainutlaatuinen. Uransa aikana hän on pelannut 12 EM-kisaottelua ja antanut niissä ratkaisevan syötön kuuteen maaliin. Kukaan muu ei ole yltänyt kuin kolmeen.
Asllani voi ottaa pallon ahtaassa tilassa ja pelata itsensä vapaaksi. Hän voi imaista kaksi vartijaa lähelleen ja tehdä tilaa muille. Tarvittaessa hän tekee maaleja, urallaan yhteensä noin 200, mutta mieluummin rakentelee niitä.
Se voi tapahtua harhauttamalla tai kuljettamalla, mutta pahimmassa tapauksessa liki nöyryyttävällä tavalla - kuten Hollantia vastaan. Silloin Asllani havaitsi laitahyökkäyksessä tyhjän tilan, sai pallon juoksuun ja lähti tempokuljetukseen.
Lopuksi hän laittoi pallon puolustajan jalkojen välistä ja petasi avopaikan rangaistusalueen toiselle laidalle.
Tai sitten se voi tapahtua oivaltavalla tavalla, kuten Portugalia vastaan. Silloin vapaapotkua päätyviivan tuntumasta antanut Asllani havaitsi rangaistusalueella seitsemän ruotsalaista, jotka houkuttelivat mukaansa yhdeksän portugalilaista.
Ruuhkan sijaan hän syöttikin rangaistusalueen kaaren suuntaan.
Ennen pudotuspelejä Asllanilla on kolme maalisyöttöä. Jokaisessa Ruotsin ottelussa hän on antanut viimeisen syötön vähintään yhteen osumaan. Keskityksiä hän antoi alkulohkossa 26 ja jakoi tilaston kärkipaikan. Lukemat eivät ole poikkeama, sillä edellisissä MM-kisoissa Asllani oli tekijä tai viimeinen syöttäjä viidessä Ruotsin 12 maalista.
EM-kisojen lohkovaiheessa hän oli turnauksen rikotuin pelaaja hankkimalla kahdeksan vapaapotkua. Jaettu ykkönen hän oli myös tehdyissä rikkeissä, mikä on seurausta herkeämättömästä prässäämisestä vastustajan päästessä palloon. Asllani ei ole haahuileva taiteilija, vaan kova kamppailija ja osaa myös käyttää kehoaan pitääkseen vartijan etäällä.
Liikkuva ja arvaamaton
Suorasanainen ja kansainvälinen ruotsalaistähti. Nimikkokenttä lapsuuden kotikaupungissa. Balkanilaistaustainen ja skånelaislähtöinen astetta rajumman lähiön kasvatti, ja nykyisin maailmanluokan pelaaja.
Asllanille löydettiin jo vuosia sitten itsestäänselvä verrokki. Juuri Zlatan Ibrahimovic esitteli hänet, kun sopimus Paris Saint-Germainiin julkistettiin.
– Jos haluaa voittaa, pitää hankkia ruotsalainen hyökkääjä, PSG:tä myöskin edustanut Zlatan myhäili, ennakoiden osuvasti maannaisensa aavistuksen alle maalin per ottelu jäänyttä debyyttikautta.
Zlatanin tapaan myös Asllani on tullut ja mennyt seuratasolla. Lyönyt läpi Ruotsissa, käynyt Yhdysvalloissa, palannut kotiin. Menestynyt Ranskassa, nähnyt Englannin Superliigan, ja palannut taas Ruotsiin.
164 maaottelunsa lisäksi Asllani on pelannut kohta kuuden maan pääsarjoissa.Getty Images
Viimeisimpänä hän edusti Real Madridia, joka heräsi naisten jalkapalloon vasta vuonna 2019.
Asllani oli naisten joukkueen ensimmäinen pelaajahankinta ja värvättiin kansikuvahahmoksi: johtavaksi pelaajaksi kentällä, markkinoinnin vetonaulaksi sen ulkopuolella. Menestymään tottuneen seuran tapaan hänestä määriteltiin ensimmäinen galáctica, Real Madridin tähtipainotteisista joukkueista kummunnutta lempinimeä mukaillen.
Lapsesta asti Madridia kannattanut Asllani tanssi valkoista balettia kolme vuotta ennen kuin totesi, ettei toiminta vastannut hänen vaatimustasoaan. Oman arvonsa tuntevana hän lähtiessään lyttäsi espanjalaisten tunteettoman pelaajapolitiikan ja sanoi, että hänet lähestulkoon pakotettiin pelaamaan loukkaantuneenakin.
Etuna on, että Asllanilla on varaa valita. Kysyntää osaamiselle on paljon, joten mihinkään ei ole tarvinnut tyytyä. Ei edes hyssyttelyyn, kuten hän on osoittanut kritisoimalla julkisesti niin Real Madridia kuin maajoukkueensa entistä johtoakin.
– Olen tehnyt seuralle alusta asti paljon ja nähnyt, ettei pelaajia ole kohdeltu hyvin. On tärkeää, että minä puhun, koska kukaan muu ei ole tehnyt niin, Asllani perusteli ja pakotti jättiseuran miettimään tekemisiään.
Jos aika Madridissa oli tuloksellisesta nousujohteesta huolimatta pettymys, niin nämä kisat ovat ainakin muistuttaneet siitä, mihin ruotsalainen parhaimmillaan yltää.
– Hän pystyy pelaamaan yläkerrassa useampaa roolia. Palloja alas ottava target-pelaaja hän ei ole, vaan ohittaa vastustajia laadukkaasti saadessaan pallon jalkaan linjojen välissä. Pallollisena hän on todella hyvä - monipuolinen ja tuottelias. Taitava hyökkäämään rangaistusalueelle ja pystyy viimeistelemään eri paikoista, Kunnas kuvailee.
Kunnas ei suoraan laske Asllania maailman parhaiden pelaajien joukkoon, mitä tulee kokonaispakettiin. Seurajoukkueissa hän on silti osoittanut monipuolisuutensa sopeutumalla vaihteleviin rooleihin, kuten laiturin paikkaan, vaikka se ei ehkä tue hänen vahvuuksiaan.
Ruotsin joukkueessa ja pelaamisessa parhaat puolet kuitenkin korostuvat. Silloin jälki voi olla kylmäävää.
– Kokonaisvaltaisesti hän ei ole sellainen pelaaja, joka pystyisi vaikuttamaan pelin jokaiseen vaiheeseen niin paljon, että olisi aivan terävimmällä huipulla. Omilla ominaisuuksillaan hän kuitenkin pystyy tuomaan Ruotsin pelaamiseen niin paljon, että suhteellisen pelkistetyssä roolissa hänen voidaan sanoa olevan ainakin lähellä sitä tasoa.
Keltaisessa nutussa Asllani on mielipaikallaan, lähtökohtaisesti varsin keskellä ja aavistuksen ylimmän linjan alapuolella. Olennaista on kuitenkin laaja-alainen liike, jolla Ruotsi onnistui murtamaan toistuvasti etenkin Portugalin puolustuksen.
Täydet minuutit kaikissa otteluissa uurastanut Asllani liikkui lohkovaiheessa varsin vapaassa roolissaan yhteensä 32,7 kilometriä, keskimäärin 10,9 kilometriä ottelua kohden. Lukema on Ruotsin joukkueen suurin ja koko turnauksessa edelle ylsi vain kymmenen pelaajaa.
Monipuolisuudesta ja arvaamattomuudesta taas kertovat kolme maalisyöttöä: yksi vapaapotkusta, yksi keskityksellä laidasta, yksi pystysyötöllä keskeltä.
Erikoistilanteissa Asllani on kullanarvoinen alustaja.
– Ruotsi on jatkopelienkin kannalta vahva joukkue erikoistilanteissa. Jos he eivät voita ensimmäistä palloa, boksi on täytetty niin, että kakkospallo putoaa suoraa päähän, asiantuntijoista Liisa-Maija Rautio hehkutti Portugali-pelin selostamossa, kun Asllani oli taas näyttänyt osaamistaan.
Murskalukemia paisutellut osuma hylättiin Ruotsin harmiksi videotarkistuksen jälkeen paitsiona.
Pöljä päivä Portugalin kustannuksella
Ensi kaudella Asllani pelaa Italiassa, silä hän liittyi AC Milanin riveihin. Kokeneena ja nimekkäänä pelaajana Asllani on tärkeä lisäys liigalle, joka tänä kesänä muuttui ensimmäistä kertaa ammattilaissarjaksi.
Ensin tähtäimessä on kuitenkin ruotsalaisten suuri unelma, joka on murskattu jo pari kertaa.
Maan jalkapallonaisten huippuhetki on edelleen 38 vuoden takainen Euroopan mestaruus. Sen jälkeen Ruotsi on hävinnyt kolme EM-finaalia ja ollut neljän parhaan joukossa seitsemästi. MM-kisoissa Ruotsi on ollut mitaleilla viisistä edellisistä kisoista kolmissa. Olympialaisista on kaksi peräkkäistä hopeaa - viime kesänä rangaistuspotkukilpailun jälkeen.
Ehkä lähelle pääsemisestä tullut pudotuskin on piiskannut Asllanin hirmuvireeseen, jonka takia hän tuntuu olevan mukana Ruotsin jokaisessa maalipaikassa vastapuolen otteista riippumatta. Esimerkiksi Sveitsi-ottelussa Asllani lanattiin surutta heti pallon tullessa, mutta ratkaiseva syöttö irtosi silti.
Asllani oli tulta ja tappuraa Ruotsin selvittyä Sveitsi-ottelusta voittajana - nimenomaan selvittyä. Suoritus ei ollut lähelläkään odotettua. Asllani sanoi sen omaan tapaansa kiemurtelematta.
– Olen vihainen. Meillä on paljon enemmän annettavaa. Pitäisi löytää ratkaisut nopeammin, saada syötöt lähtemään nopeammin ja nostaa pelitempoamme, hän puhisi ruotsalaismedian mukaan.
Turhautumisen uhriksi joutui epäonninen Portugali. Se lähti lohkovaiheen viimeiselle kierrokselle haaveilemaan jatkopaikasta tietämättä, että ärsytetty Asllani oli valmis pilkkomaan altavastaajan palasiksi.
Niin siinä myös kävi. Yksi tehty maali, kaksi syötettyä maalia. Ja vielä kaksi videotarkistuksen jälkeen paitsiona hylättyä maalia, jotka Asllani syötti. "Madridin kuningatarta" parhaimmillaan, kuin isosisko leikittelemässä kaikkensa antavan nuorempansa kustannuksella.
Ruotsi halusi lohkovoiton, joten Asllani laittoi jälkipolttimet palamaan ja sai palkinnoksi huippupelistään rankkariosuman.
Yhtäkkiä Ruotsin unelma oli taas elossa. Lohkovaiheen kruunasi herkutteleva suoritus, jolla joukkue pumpattiin täyteen itseluottamusta ennen pudotuspelejä.
Asllanin käteen laitettiin Portugali-otteluun myös kapteeninnauha, kun Carolina Seger joutui loukkaantumisen vuoksi sivuun. Johtajuuden kannalta se on vain symbolinen, sillä kentällä Asllani on yleensä Ruotsin kohtaloa ohjaava tekijä joka tapauksessa.
– Hän on aivan tärkeimpiä pelaajia, kun pääsee puhkomaan viimeistä linjaa, laitaan keskittämään, tai syöttämään parempaan maalipaikkaan. Välillä hän voi mennä laajemmalle, välillä olla keskemmällä, mutta hän elää siitä, että hänelle saadaan palloa mahdollisimman paljon,Jonne Kunnas summaa.
Ruotsi kohtaa Belgian EM-kisojen puolivälierässä perjantaina kello 22 alkaen. Suora lähetys ottelusta alkaa kello 21.30 TV2:ssa, Yle Areenassa ja Yle-sovelluksessa. Veikkaa ottelun avausmaalintekijää Futistietäjässä ja voita tekniikkkapallo!
Vuoden 2021 Ravigaalassa sekä Vuoden hevoseksi että Vuoden kylmäveriseksi valittu Parvelan Retu on hämmästyttänyt juoksuillaan myös tänä kesänä.
Suomenhevonen oli nuorempana ikäluokkalähdöissä omaa luokkaansa voittaen 29 kilpailua peräkkäin. Sittemmin se on pärjännyt hienosti myös avoimissa lähdöissä. Tahti on ollut niin vakuuttavaa, että hevonen lähtee viikon päästä Forssassa käytäviin Kuninkuusraveihin ennakkosuosikkina.
– Meillä on arki aina todella leppoisaa, täällä maalaismaisemissa ollaan. Nyt Retu lähinnä latautuu kohti Kuninkuusraveja leppoisasti syömällä vihreää ruohoa, joka suomenhevoselle hyvin kyllä sopii – sapuskaa siis riittää, kertoo Parvelan hevostilan emäntä, eläinfysioterapeutti Noora Ojanperä.
Tilalla Retun seurana asustelee ratsuja ja siitostammoja, mutta ajettavia kilpahevosia Parvelassa on varsin vähän.
– Ravitallit yleensä ovat hieman tätä isompia talleja. Tämä on ehkä hyvinkin erilainen lähtökohta ravihevoselle lähteä tuonne starttailemaan, Ojanperä toteaa.
Parvelan Hevostilan emäntä Noora Ojanperä tietää, että hevoset pitävät rutiineista. Tilalla hevosten kanssa työskentelevät omat, tutut ihmiset ja oman lajin seuraa on aina tarjolla.Matias Väänänen / Yle
Huippukunnossa kohti Forssaa
Viimeksi Oriveden Parvelan hevostilalla asuva 7-vuotias ravihevonen voitti heinäkuun alussa suomenhevosten Suur-Hollola-ajon ja viime viikonloppuna Mikkelissä Suurmestaruusajon.
Parvelan hevostilan isäntä, valmentaja Petri Laine suhtautuu Retun Kuninkuusravien ennakkosuosikin leimaan vaatimattomasti. Kisoja kohti mennään tasaisen rauhallisella valmistautumisella.
Tilan isäntä, valmentaja Petri Laine, myöntää lähestyvien Kuninkuusravien olevan aivan erityinen paikka. "Jokaisen suomenhevoskasvattajan ja -treenaajan unelma on päästä Kuninkuusraveihin, eli onhan tämä tosi iso juttu."Matias Väänänen / Yle
– Ainakin tällä hetkellä kaikki on niin kuin pitääkin. Toivotaan, että huippukunto osuu Forssa-viikonloppuun, Laine sanoo.
Mutta mikä tekee Parvelan Retusta niin erinomaisen ravurin?
– Retu on ollut peruslahjakas hevonen varsasta asti, ja pärjännyt loistavasti ikäluokkalähdöissä. Siinä sivussa sitten kehittynyt jatkuvasti. Siinä se salaisuus on, ei sen ihmeempää. Kun hevonen on hyvä, se on hyvä.
Marjo Vanninen toimii omien sanojensa mukaan niin sanottuna etäkasvattajana. Parvelan Hevostilalla asustelee myös muita hänen kasvattejaan.Matias Väänänen / Yle
Retun elämää varsasta asti on seurannut myös sen kasvattaja Marjo Vanninen. Paitsi että Retu on Vannisen mukaan aivan loistavasta emälinjasta, ansaitsevat myös Parvelan tila ja valmennus kiitokset.
– Vaikka hyviä hevosia syntyy, ne voivat myös mennä pilalle, jos ei ole oikeanlaiset olosuhteet tai oikeanlaista treeniä. Jos nyt Retusta puhutaan, niin tällä hetkellä ovat ne palikat kyllä kaikki hienosti kohdallaan. Valmennus, hoito, huolto ja geenit ovat ihan todella upeita.
Retun osallistuminen ensi viikon Kuninkuusraveihin on kasvattajalle ehdottomasti suuri ylpeyden aihe. Retun emä, Maiskaus, osallistui samoihin kisoihin vuonna 2011.
– Kyllä on ollut melkoisen sydämestä ottavaa. Saan taas kerätä rusinat pullasta, sillä vastuun kantavat Petri ja hänen perheensä. Mutta elän tässä mukana hyvin suurella lämmöllä, Vanninen kertoo hymyillen.
Voit katsoa Parvelan Hevostilan väen haastattelut kokonaisuudessaan jutun alusta.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 23.7. kello 23:een saakka.
Perinteinen yleisurheilun mahtimaa Saksa ajautui ahdinkoon Oregonin MM-kisoissa. Saksan mitalitili on yhä avaamatta, kun kisapäiviä on jäljellä kolme. Sijoitukset kahdeksan joukkoonkin ovat olleet harvinaisen tiukassa.
Saksan yleisurheiluliiton päävalmentaja Annett Stein on jo joutunut selittämään huonoa menestystä MM-kisoissa.
– Meidän parhaat lajimme ovat usein, niin nytkin, kisojen loppuvaiheessa. Mistä huippusijoitusten ja mitalien olisi pitänyt tulla? Stein kysyi kriitikoilta keskiviikkona.
Kolme vuotta sitten Dohassa Saksa saavutti kuusi mitalia. Viime vuoden olympiakisoissa yleisurheilumitalien määrä vajosi kolmeen ja Oregonissa kolmekin vaatisi hyvän loppukirin. Maan heikoin MM-saldo viime vuosikymmeniltä on neljän mitalin potti vuodelta 2003.
Nyt Saksan suurin valttikortti on pituushyppääjä Malaika Mihambo, joka vei voiton niin Dohassa kuin Tokiossa. Mihambo on MM-koitoksen ykkössuosikki, vaikka Australian Brooke Buschkuehl (713) on hypännyt tällä kaudella neljä senttiä häntä pidemmälle.
Naisten pituuden karsinta on myöhään lauantaina Suomen aikaa ja finaali varhain maanantaina. Mihambon harteilla on ei enempää eikä vähempää kuin koko Saksan yleisurheilun maine.
Saksan päävalmentaja Annett Stein kommentoi maan tilannetta keskiviikkona Oregonissa.Lehtikuva
Päävalmentaja Stein muistutti, että maalla on asettaa vahvoja urheilijoita muihinkin lajeihin, kuten miesten keihääseen, seipääseen ja kymmenotteluun.
Keihäässä tilanne on erikoinen, sillä karsinnassa Saksan värejä kantoivat vain Julian Weber ja Andreas Hofmann. Olkapääongelmat pakottivat Johannes Vetterin sivuun MM-kisoista kolmisen viikkoa ennen h-hetkeä. Karsinnassa Weber heitti mukavasti yli 87 metrin, mutta Hofmann jäi ilman tulosta. Sunnuntaiaamun finaalissa nähdään siis vain yksi saksalainen.
Huonommin on mennyt viimeksi vuoden 2013 MM-kisoissa, kun miesten keihään loppukilpailu heitettiin ilman saksalaisia.
Seipäässä Bo Kanda Lita Bähre on 590:n mies ja mahdollinen mitalisti.
Kymmenottelussa Niklas Kaul puolustaa Dohan kultamitalia. Nyt hän ei kuitenkaan lukeudu kuumimpiin voittajaehdokkaisiin, vaikka maailmantilaston ykkönen Garrett Scantling (USA) joutui sivuun testausepäselvyyksien takia.
Heittolajit sakkaavat
Saksan perinteisistä menestyslajeista esimerkiksi kiekko ja kuula ovat taantuneet parhaista vuosista.
Kiekossa Tokion hopeanainen Kristina Pudenz on sentään maailmantilaston nelonen, mutta Oregonissa hänellekin jäi luu käteen. Yli 67 metrin heittäjä taipui MM-finaalissa ulos jatkokierroksilta alle 60-metrisellä.
Keihäänheittäjä Andreas Hofmann ei päässyt Oregonissa MM-finaaliin.Getty Images
Miesten kiekossa finaali kisattiin ensimmäisen kerran MM-historiassa ilman saksalaisia.
Kuulassa miehet ovat parin metrin päässä maailman kärjestä ja naisissa 19 metrin raja on tältä kaudelta puhkaisematta. Arvokisamitalisteista David Storl (tällä kaudella 20,32) on ollut vammakierteessä, eikä yltänyt Oregoniin. Christina Schwanitz päätti keväällä uransa karsiutumiseen MM-hallien kuulafinaalista.
Saksan yleisurheilu kestää nykyisin huonosti yksittäisten kärkiurheilijoiden takaiskuja. Nyt kokonaiskuvaan vaikuttavat esimerkiksi Tokiossa hopeaa voittaneen kävelijän Jonathan Hilbertin ja toisen vahvan kävelijän Christopher Linken koronatartunnat sekä keihään vuoden 2018 Euroopan mestarin Christina Hussongin sairastuminen.
Helle hyydyttää
Kaikki saksalaiset eivät myöskään ole tunteneet oloaan kotoisiksi Oregonin helteessä. 5 000 metrillä Konstanze Klosterhalfen kuvaili eräjuoksun viimeistä kierrosta uransa raskaimmaksi. Nainen oli kellottanut tällä kaudella ajan 14.38, mutta jäi siitä nyt 40 sekuntia.
3 000 metrin esteissä kolmen vuoden takainen MM-pronssinainen Gesa Krause vajosi nyt 15:nneksi puolen minuutin päähän kauden parhaastaan.
Alisuoritukset eivät kuitenkaan ole saksalaisten suurin ongelma. Maalta yksinkertaisesti puuttuvat maailman huiput. Tällä kaudella stadionlajeissa vain Mihambo on maailmanlistalla kolmen joukossa.
Laihaa lohtua tuo se, että naapurimaa Ranska on niin ikään mitaleitta ennen viimeisiä kisapäiviä.
