Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä jäi loppukilpailussa yhdeksänneksi. Mäkelä oli vielä kolmannella kierroksella sijalla kahdeksan, joka olisi oikeuttanut jatkokierroksille. Dominican Thea Lafond paransi kuitenkin sen verran, että Mäkelä jäi pistesijojen ulkopuolelle.

Mäkelän tulos oli ensimmäisellä yrityksellä tullut 14,18.

– Näin käy sitten, kun juoksu ei kulje. En vain päässyt lankulle sellaisessa tasaisessa asennossa ja sitten se on tuollaista räpeltämistä. Tasapaksua tekemistä. Turhaa, niin turhaa, Mäkelä manasi Ylen haastattelussa.

Oregonin MM-kisojen karsinnassa Mäkelä loikki ennätyksensä 14,48. Mikä muuttui verrattuna karsintaan?

– Se on niistä ihan pikkusäädöistä kiinni. On mahdotonta tietää ennen kuin on radan päässä, että miten lähtee.

– Oli hyvä fiilis ja jännitys, mutta sitten se ei tuossa radan päässä lähtenyt. Tuollaisella tuloksella kehtaakin pudota, Mäkelä sanoi.

Mäkelä hyppäsi jo neljättä kertaa loppukilpailussa MM- tai olympiatasolla. Yhdeksäs sija on Mäkelän uran paras sija kyseisissä karkeloissa.

Tämä oli Mäkelälle jo kymmenes kerta, kun hän eteni arvokisojen karsinnasta loppukilpailuun. Mäkelä on ollut myös kolmesti MM-halleissa, joissa ei ole ollut erikseen karsintakilpailua. Mäkelän paras arvokisafinaalissa hypätty tulos on 14,29.

Aikuisten arvokisoissa Mäkelä on hypännyt vain kolmesti paremmin finaalissa kuin karsinnassa. Näin on käynyt EM-finaalissa 2016, EM-halleissa 2019 ja EM-halleissa 2021.

Maailmanmestariksi loikki ME-nainen Yulimar Rojas, joka leiskautti toisella kierroksella huippuhypyn 15,47. Kyseessä on tämän ulkoratakauden maailmantilaston kärkitulos sekä kaikkien aikojen viidenneksi pisin hyppy. 26-vuotiaan venezualalaisen maailmanennätys on talvella MM-halleissa tehty 15,74.

Maailmanmestaruus on Rojasille jo uran kolmas.

Kauden parhaansa 14,89 loikkinut Jamaikan Shanieka Ricketts otti toista kertaa peräkkäin MM-hopeaa. Yhdysvaltain Tori Franklin oli kolmas tuloksella 14,72.

Thiamille toinen maailmanmestaruus

Naisten seitsenottelussa nähtiin huikea lopputaistelu voitosta. Hollannin Anouk Vetter johti kuudennen lajin, keihäänheiton jälkeen 19 pisteen erolla ennen Belgian kestomenestyjää Nafissatou Thiamia.

Avauspäivän jälkeen kilpailua johtanut Thiam käänsi voiton lopulta itselleen päätöslajissa 800 metrillä. Thiam otteli pisteet 6947 ennen Vetteriä, joka kohensi ennätyssarjaansa lähes 200 pisteellä. Thiamin voittosarja on tämän kauden maailmantilaston kärkitulos.

Kolmas oli USA:n Anna Hall ennätyssarjallaan 6755. Maailmanmestaruus oli Thiamille uran toinen. Hänellä on myös kaksi olympiakultaa.

Barshim taas korkeuskisan ykkönen

Miesten korkeudessa Qatarin Mutaz Essa Barshim otti uransa kolmannen maailmanmestaruuden. Korkeustähti ei ollut alkukaudesta vielä huippukunnossa, mutta osoitti olevansa taas vahva kauden tärkeimmällä hetkellä. Hän ponnisti maailman tämän kauden kärkituloksen 237.

Korkeuskisa oli kaiken kaikkiaan todella kovatasoinen. Etelä-Korean Woo Sang-Hyeok teki maansa ennätyksen 235. Pronssia napannut Ukrainan Andrei Protsenko puolestaan sivusi aiempaa kauden kärkitulosta 233.

MM-pronssi oli 34-vuotiaalle Protsenkolle uran ensimmäinen arvokisamitali ulkoradoilla. Hänen ennätyksensä on niinkin kova kuin 240.

Estefinaalissa dramatiikkaa

Miesten 3 000 metrin esteissä olympiavoittaja Soufiane El Bakkali kirkasti kolmen vuoden takaisen MM-pronssinsa kullaksi. Marokkolainen kiri voittoon ajalla 8.25,43.

Maailmantilaston kakkosnimi, Etiopian Lamecha Girma oli toinen ajalla 8.26,01 ennen Kenian Conseslus Kiprutoa. Kilpailun alussa nähtiin erikoinen tilanne, kun kuvaaja oli keskellä rataa. Sekä juoksijat että kuvaaja selvisivät pelottavasta tilanteesta kuitenkin säikähdyksellä.

Myös viimeisellä kierroksella nähtiin draamaa, kun toisena ollut Etiopian Hailemariyam Arame kompastui takasuoralla esteeseen.

Naisten 1 500 metrillä matkan kiintotähti, Kenian Faith Kipgyegon juoksi toiseen maailmanmestaruuteensa huippuajalla 3.52,96 ennen Etiopian Gudaf Tsegayta (3.54,52) ja Ison-Britannian Laura Muiria (3.55,28). Kenialaistähdellä on myös kaksi olympiakultaa.

Sipponen ja Kortetmaa debytoivat MM-tasolla

Kristiina Mäkelän lisäksi suomalaisista kisasivat yöllä MM-kisoissa debytoineet kiekonheittäjä Salla Sipponen ja pikajuoksija Anniina Kortetmaa. Sipponen karsiutui finaalista tuloksella 57,16.

Hän heitti kesäkuussa ennätyksensä 60,58. Sipposelle arvokisaedustus oli uran toinen. Hän oli neljä vuotta sitten mukana Berliinin EM-kisoissa.

Naisten kiekkokarsinnan ykkönen oli kotiyleisön suosikki Valarie Allman. Maailmantilaston ykkösnimi jäi kahdella ensimmäisellä heitollaan ilman tulosta, mutta paiskasi viimeisellään huippuheiton 68,36.

Naisten 200 metrillä Anniina Kortetmaa juoksi toisessa erässä 23,51. Kortetmaa ei edennyt jatkoon. Hänen ennätyksensä on 23,42.

Oletko todellinen penkkiyleisurheilija? Testaa tietosi Ylen Kisapähkinässä, vastaa viisi oikein ja voit voittaa liput Olympiastadionille Ruotsi-otteluun.

Lue myös:

Suomelle MM-mitali kolmiloikasta? Lajilegenda Heli Koivula kertoo, miksi Kristiina Mäkelältä voi odottaa ennätystulosta

Wilma Murrolta naisten paras suomalaissijoitus 17 vuoteen MM-finaalissa – vielä hurjempi temppu oli todella pienestä kiinni: "Hetken luulin"

Silja Kososelle, 19, historiallisen kova suoritus MM-moukarissa – "Onhan tämä ihan uskomatonta"

EUGENE. Kun mitalit jaetaan välittömästi suoritusten jälkeisessä huumassa, urheilijalla on mahdollisuus kokea saavutuksensa kokonaisvaltaisemmin tuntiessaan painavan mitalin kaulassaan ja pystyessään esittelemään sitä ylpeänä kunniakierroksella ja haastatteluissa.

Näin kerrotaan vapaasti suomennettuna Oregonin MM-kisojen järjestelytoimikunnan tiedotteessa, jonka Kansainvälinen yleisurheiluliitto on julkaissut verkkosivuillaan 5. heinäkuuta – siis kymmenen päivää ennen MM-kisojen alkua.

Kyseinen tiedote koskee kuitenkin ensisijaisesti MM-kisoissa jaettavien mitalien julkistusta, ei jakotapaa. Tiedotteessa kerrotaan, että mitalit jaetaan välittömästi kilpailun päättymisen jälkeen ja ne kerätään takaisin urheilijoiden käveltyä haastattelualueen läpi. Tästä prosessista järjestäjät käyttävät termiä instant medals eli pikamitalit.

Nämä mitalit ovat kuitenkin aitoja, jotka luovutetaan urheilijoille takaisin virallisessa, perinteisin menoin järjestettävässä palkintojenjakotilaisuudessa.

Alla olevalta videolta näkee, kuinka nopeasti mitalit jaettiin urheilijoiden kaulaan esimerkiksi miesten 10 000 metrin juoksun jälkeen.

Yhdysvaltaiset ottivat kolmoisvoiton miesten kuulantyönnössä Ryan Crouserin johdolla. Joe Kovacs ja Josh Awotunde säestivät kotiyleisön juhlia himmeämmillä mitaleillaan. Kolmikolle pikamitalit olivat mieleen.

– Kunniakierrokselle se on ihan hyvä juttu, koska silloin mitali on yhteiskuvissa kannattajien kanssa. Minulla ei ole mitään tätä uudistusta vastaan. Minusta se ei vie mitään pois itse normaalilta mitaliseremonialta, joka on kieltämättä myöhään, Yle Urheilun stadionin käytävältä tavoittama Kovacs sanoo.

Aiemmista kisoista poiketen palkintojenjaot järjestetään stadionilla ennen ja jälkeen kisatapahtumien. Jälkimmäisessä katsojia on ollut ajoittain vain muutamia satoja, vaikka lehtereillä kisoja on seurannut käytännössä jatkuvasti 10 000–20 000 katsojaa. Kuulamörssärien kolmoisvoitto ei saanut yleisömassoja jäämään katsomoon.

– Sosiaalisen median merkitys on nykyisin iso, joten uskon, että tämä ilmiö säilyy myös seuraavissa arvokisoissa, Kovacs sanoo ja viittaa Budapestissa ensi vuonna järjestettäviin MM-kisoihin.

Legendat eivät innostu

Stadionin toisella puolella vastaan tulee yksi kaikkien aikojen kolmiloikkaajista, ruotsalainen Christian Olsson. Hän tietää, millaista on pokata kultaista kaulaan. Yleisurheilua hengittävät muistavat Olssonin voittokoneena, jollainen hän todellakin oli: vuosina 2002–2006 hän voitti seitsemän kultaa eli jokaisen arvokilpailun, johon osallistui.

– Mielestäni on hyvä kokeilla uusia asioita, mutta minusta tämä uudistus on tarpeeton, koska mitaliseremonia tulee joka tapauksessa hyvin nopeasti. Toivottavasti tästä luovutaan, koska pikamitali ei ole edes oikea mitali, Olsson sanoo.

Olssonia on muistutettava, että pikamitali on aito kappale, joka viedään kunniakierroksen ja haastatteluiden jälkeen kaiverrettavaksi ennen lopullista luovutusta mitaliseremoniassa.

– Ai näinkö se on? Sitten tämä on vielä oudompaa. Aikamoista pompottelua. Jos olisin tottunut tällaiseen omalla urallani, niin en varmaan olisi näin jyrkkä. Onneksi kukaan ei saanut päähänsä tällaista 20 vuotta sitten, Olsson sanoo ja nauraa.

Käydäänpä kysymässä ajatuksia stadionin ulkopuolelta urheilijakylästä. Viereisestä akkreditointikeskuksesta saapuu tuttu hahmo: 50 kilometrin kävelyn vuoden 1995 maailmanmestari Valentin Kononen.

Valmentajana nykyisin toimiva Kononen on juuri saapunut MM-kisakaupunkiin, jossa 35 kilometrin kävely debytoi arvokisamatkana perjantaina. Tuolloin naiset taittavat matkan, miesten vuoro on sunnuntaina.

Pitkä matka on vaatinut veronsa. Kononen tyytyy tervehtimään ja askeltaa ohi etsimään majapaikkaansa. Majoituspaikkana ja ruokalana toimivasta päärakennuksesta saapuu pikajuoksun lajivalmentaja Petteri Jouste.

– Mielestäni tämä uudistus on infottu huonosti. Se aiheuttaa eniten hämmennystä, Jouste sanoo ja tervehtii kulman takaa yllättämään päässeen ja matkatavoroidensa kanssa ohitusta yrittävän Konosen.

Pakko on hypätä hetkeksi vauhtiin mukaan ja kävellä vierellä, jotta perinnelajin edustajasta saadaan niin ikään näkemys irti.

– Ihan perseestä. Ei kai tähän tarvise enempää sanoa, Kononen sanoo.

"Tämä on feikki – vai onko"?

Maanantain iltakilpailut ovat päättyneet. Stadionin uumenissa haastattelualueella on enää kymmenkunta toimittajaa. Naisten kolmiloikan mitalistit ovat saaneet mitalinsa, luovuttaneet sen kaiverrettavaksi ja saaneet sen lopulta takaisin mitaliseremoniassa.

Maailman ylivoimainen ykköshyppääjä, venezuelalainen Yulimar Rojas hehkuu onnea. Allekirjoittaneelta espanja ei kuitenkaan taivu, joten tentattavaksi pääsee hopeaa saavuttanut Jamaikan Shanieka Ricketts.

MM-hopea on hänelle toinen peräkkäinen. Ricketts ei tunnustaudu uudistuksen faniksi.

– Tämä mitali on feikki, Ricketts esittelee mitalia, johon on kuitenkin kaiverrettu hänen nimensä.

– Vai onko tämä oikea? Ricketts kysyy.

Saitko sen mitaliseremoniassa?

– Kyllä. Annoin ensiksi saamani mitalin pois ja sain sen takaisin palkintokorokkeella, mutta tämähän on sama kuin se, jonka sain aluksi.

Myös alkuperäinen on aito. Siinä ei vain ollut silloin nimeäsi.

Ricketts naurahtaa.

– Tämä on aika hämmentävää.

– Onneksi mitaliseremoniat ovat ainakin ohi. Seuraavana päivänä en haluaisi enää jatkaa tätä, Ricketts sanoo huvittuneena.

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Lue myös:

Mitä ihmettä tv-kuvaaja teki keskellä juoksurataa? Katso hämmentävä vaaratilanne kesken MM-finaalin

Kristiina Mäkelä karsiutui jatkokierroksilta dramaattisesti, ruoski itseään rajusti haastattelussa: "Tuollaista räpeltämistä"

"Sekoillut kiinalainen" toi Alisa Vainiolle lisäjännitystä, mutta suomalainen oli silti MM-maratonin neljänneksi paras eurooppalainen

Suomelle MM-mitali kolmiloikasta? Lajilegenda Heli Koivula kertoo, miksi Kristiina Mäkelältä voi odottaa ennätystulosta

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Tokion olympialaisissa puheenaiheeksi nousivat kenkävalmistaja Niken niin sanotut pomppupiikkarit. Kenkien pohjissa oleva hiilikuitulevy sekä vaahtomuovivälipohja antavat joustamisefektin, mikä vapauttaa ylimääräistä energiaa.

Puman piikkareita käyttävä Norjan Karsten Warholm kritisoi uudella teknologialla varustettuja kenkiä viime vuonna.

– Tietysti teknologia tulee aina olemaan osa tätä lajia, mutta haluaisin pitää sen sillä tasolla, että tulokset ovat vertailukelpoisia. Se on mielestäni tärkeää, hän sanoi olympialaisissa.

– Kun joku tekee tällä hetkellä upean suorituksen, kaikki puhuvat, että kyse on kengistä. Se on nyt ongelma.

Warholm itse aitoi olympiafinaalissa hurjan ME-ajan 45,94. Vaikka norjalaisenkin kengissä oli hiilikuitulevy, ne erosivat Niken piikkareista.

Nyt Oregonin MM-kisoissa Warholmin uudet kengät ovat kiinnittäneet huomiota. Niiden päässä on eräänlainen kynsi.

Warholmin piikkarit ovat saaneet kilpakumppanit hämmentyneiksi.

– Ovatko ne uudet kengät? Onko vain Karstenilla tuollaiset? Turkin Yasmani Copello ihmetteli Expressenille.

– Toivottavasti hän ei ole niiden takia parempi. Minulla ei ole sellaisia, Warholmin pahimpiin kilpakumppaneihin lukeutuva Brasilian Alison dos Santos hämmästeli.

Norjalaistähden valmentaja Leif Olav Alnes on kehittänyt uudet piikkarit. Ne hyväksyttiin vain päiviä ennen MM-kisoja. Valmentajan mukaan kengät tulevat mullistamaan kenkämarkkinat.

Alnesin kehittämissä piikkareissa on kyse siitä, että kengän kärjessä oleva kynsi pidentää kontaktiaikaa radan pintaan. Sen myötä liikkeestä syntyvää energiaa pystytään hyödyntämään paremmin.

– Se on erityinen ja aggressiivinen kenkä. Joustavan vaahtomuovikerroksen lisäksi siinä on erittäin jäykkä hiilikuitulevy, Warholm kuvaili Norjan TV2:lle.

Yksi kengän erikoisista ominaisuuksista on metallinen kilkatusääni, joka syntyy siitä, kun kynsi iskeytyy radan pintaan.

Kantapäähän on isketty kirjaimet "BS". Se tunnetaan lyhenteenä englannin kielen sanalle bullshit eli hevonpaska. Warholm on aiemmin käyttänyt tuota ilmaisua kenkäkikkailusta.

– On vain seurattava kehitystä, kun se on mennyt siihen suuntaan. Samoin kuin luistelussa ja muissa lajeissa, joissa peli on muuttunut täysin, norjalainen perusteli muuttunutta mielipidettään.

Maailmanmestaruus kolmen kauppa

Vuosina 2017 ja 2019 aidatun ratakierroksen maailmanmestaruuden voittaneen Warholmin MM-virettä pidettiin isona kysymysmerkkinä.

Kesäkuussa Marokossa pidetyssä Timanttiliigan kisassa Warholmin takareiteen tuli kramppi pian startin jälkeen ja hän joutui jättämään kisan kesken.

Warholm ehti kuin ehtikin kuntoutua MM-kisoihin. Alkueräjuoksu oli norjalaiselle kauden ensimmäinen kisa, jonka hän on päässyt maaliin.

Warholm oli totutun hyvä. Hän hyökkäsi aitaviidakkoon tyypillisen aggressiiviseen tyyliinsä ja tuli lopun selvästi säästellen aikaan 49,34.

Välierässä meno oli vieläkin vakuuttavampaa, kun Warholm tuli maaliin säästöliekillä ajassa 48,00. Hän oli koko välierien toiseksi nopein dos Santosin jälkeen, joka kellotti ajan 47,85.

Dos Santos on juossut tänä kesänä maailmantilaston kärkiajan 46,80. Yhdysvaltain Rai Benjamin on jäänyt brasilialaisesta 24 sadasosan päähän. Warholm vaikuttaa olevan ainakin vähän alle 47 sekunnin kunnossa.

MM-kulta ja mitalit tullaan todennäköisesti ratkaisemaan tämän kolmikon kesken. Sen ulkopuolelta tuleva mitalisti olisi iso yllätys.

Warholm luottaa omiin mahdollisuuksiinsa.

– Yritän puolustaa aluettani, Warholm totesi New York Timesille.

400 metrin aitojen loppukilpailu juostaan keskiviikkoaamuna klo 05.50 Suomen aikaa. Kisa nähdään suorana TV2:ssa ja Areenassa.

Lue myös:

Yulimar Rojas ei saa kilpailla MM-pituushypyssä – rikkoi tulosrajan vääränlaisilla kengillä

Puritaanien mielestä kenkien kehitys tekee yleisurheilun ennätystehtailusta välinedopingia – näin pomppupiikkarit auttavat juoksijoita

Tässäkö syy olympialaisten hurjiin maailmanennätyksiin? Tokion olympiastadionin nopea "trampoliinirata" keräsi ylistystä tuoreelta ME-naiselta

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Miksi minä olen täällä, MM-kisoissa?

400 metrin aitajuoksija Kristiina Halonen, 24, myöntää, että hän on ihmetellyt sitä ajoittain. Hänen kisamatkansa tuli yllätyksenä niin kotisohvilla MM-rankingia seuranneille urheilufaneille kuin juoksijalle itselleenkin.

Kristiina Halonen ja Viivi Lehikoinen kisaavat keskiviikkona 400 metrin aitajuoksun alkuerissä Oregonin MM-kisoissa. Alkuerät ovat ohjelmassa Suomen aikaa kello 3.15.

Oregonin MM-kilpailut eivät edes olleet Halosen tavoitteena, sillä hän oli asettanut päämääränsä vuoden päähän Unkarin MM-kisoihin ja keskittyi hankkimaan rankingpisteitä EM-kisoja varten.

– Olen niin sanotusti osannut pelata rankingpelin oikein ja Tuomo (Salonen) on siinä auttanut. Olen päässyt oikeisiin kisoihin keräämään sijoituspisteitä, koska pelkkä tulos ei riitä, Halonen sanoi ja kiitteli Urheiluliiton valmennusjohtajaa.

Toinen syy Halosen MM-kisapaikalle löytyy siitä, että hän on pysynyt viime aikoina ehjänä. Kun takana on ollut paljon jalkavammoja ja rasitusmurtumia, hän ei ole päässyt käyttämään osaamistaan kilparadoilla. Halosen mukaan mitään hokkuspokkustemppuja ei ole tehty, vaan on ainoastaan tuotu esiin potentiaali, joka hänessä on ollut monta vuotta.

– Minulla on ollut aikamoinen loukkaantumiskierre. Ja isoja vammoja, jotka ovat kestäneet todella kauan kuntouttaa. Juoksuttomia pätkiä on voinut olla 9–11 kuukauttakin. Ne ovat liian pitkiä, jos haluaa tehdä tulosta.

Jos haluaa tuloksia, on heittäydyttävä

Loukkaantumisten aikana Halonen opiskeli ja valmistui nyt keväänä tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Vielä lukiolaisena hän haaveili lääkärin opinnoista, mutta tiesi, ettei voisi yhdistää niitä urheiluun.

– Urheilun palo oli suurempi. Tiesin, että lääkärin opinnot eivät ole niin hyvin sovellettavissa harjoitteluun ja niihin tavoitteisiin, joita urheilussa haen.

Halonen tietää, että todellinen työntekohan alkaa vasta nyt, jos hän haluaa heittäytyä urheiluun täysillä. Mikään ei tule tämän jälkeen ilmaiseksi, vaan sen eteen on tehtävä töitä ja muutettava kaikki ammattimaisemmaksi.

– Halu jatkaa tästä on kova. Olen etenkin viimeisen kuukauden aikana miettinyt paljon sitä, että jos haluan tuloksia, niin urheiluun on heittäydyttävä.

Halosen mielestä Suomessa urheilemiseen heittäydytään ja siihen kannustetaan todella vähän. Paine sille, että pitää tehdä töitä tai pitää opiskella, on hänestä vahva.

– Lupa urheilla on aika vaikea saada. Itse koen, että jos haluaa oikeasti saada kovia tuloksia, niin pitää uskaltaa heittäytyä. Pelkurit eivät uskalla.

Rajoja ei ole, jos niitä ei aseta

Kaikista vaikeuksista huolimatta Halonen on nyt Eugenessa. Valmiina juoksemaan elämänsä ensimmäisissä arvokisoissa ennen kuin on edes voittanut Kalevan kisojen mitaliakaan. Halosen mukaan hänen liekkinsä urheilua kohtaan ei ole sammunut, ja siksi hän on jaksanut jatkaa harjoitteluaan.

– Minulla on vain ollut niin suuri palo näyttää itselleni ja muillekin. Kun olen nähnyt pilkahduksia harjoituksissa, että olen mennyt kovaa ja osannut juosta aitoja, niin se usko siihen, että pystyn juoksemaan kovaa ja pääsemään arvokisoihin, on ollut siellä, hän pohti.

– Jollain tavalla haluan pystyä inspiroimaan myös muita ja antaa toivoa, että kaikki on mahdollista, jos on halua ja jaksaa vain yrittää. Sinnikäs työnteko palkitaan. Se voi viedä aikaa, mutta joskus se palkinto tulee.

Halonen ei kuitenkaan halua pitää MM-matkaansa palkintona. Se on hänelle yksi etappi omalla matkallaan ja hän haluaa nauttia siitä matkasta. Hän kuuluukin niihin ihmisiin, joille matka on tärkeämpi kuin päämäärä.

Halonen myöntää, että hänen on vaikea asettaa tavoitteita MM-kisoihin, sillä valmistelut eivät menneet terveydellisistä syistä hänen toivomallaan tavallaan. Hän lähtee tekemään ehjää juoksua, mutta samalla hän haluaa rikkoa Oulun rankingkisoissa juoksemansa ennätyksensä 56,76.

– En näe estettä, ettenkö voisi sitä ennätystä juosta. Se on enemmän sitä, että pitää vain hallita niitä muuttujia.

Halonen on kehittynyt viime vuosina reippaasti ja on pystynyt höyläämään ennätysaikaansa tänä kesänä melkein kahden sekunnin verran. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa, missä hänen potentiaalinsa on, eikä hän halua kiinnittyä tiettyyn aikatavoitteeseen.

– Tällä kaudella minulla on ollut tietynlainen aikatavoite, 56 sekuntia, mutta ei se haittaa, vaikka se ei alittuisikaan, hän sanoi.

– Uskon, että jos treenaa oikealla ja fiksulla tavalla, niin pystyy koko ajan kehittymään. Ei niitä rajoja ole, jos niitä ei aseta itselleen.

Oletko todellinen penkkiyleisurheilija? Testaa tietosi Ylen Kisapähkinässä, vastaa viisi oikein ja voit voittaa liput Olympiastadionille Ruotsi-otteluun.

Lue myös:

Aitajuoksija Kristiina Halonen sai kuulla MM-kisapaikastaan viime hetkellä: "Meinasi muutama kyynel vierähtää"

Viivi Lehikoisen vauhti ei hämmästytä Tuija Helanderia, mutta huima kansainvälinen taso kyllä – lataa kovan odotuksen nuorelle seuraajalleen

"Tämä mitali on feikki. Vai oikea?" MM-kisoissa jaettava "pikamitali" hämmensi tähtiurheilijan – Valentin Kononen latasi suorat sanat uudistuksesta

Yksi millisekunti murskasi unelman – Devon Allen purki Ylelle karmeaa pettymystään, ME:tä hätyytellyt aituri aloittaa NFL:ssä ensi kaudella

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Saksan koilliskulmassa sijaitseva Neubrandenburgin pikkukaupunki tarjosi 36 vuotta sitten otolliset olosuhteet heittoon, joka komeilee yhä yleisurheilun maailmanennätysten listassa. Itäsaksalainen Jürgen Schult, tuolloin 26, tiedettiin tekijämieheksi, jonka perustaso huiteli 67 metrissä.

Perjantaina 6. kesäkuuta 1986 kaikki osui kohdalleen ja tuuli alkoi viritä kesken kiekkokisan. Neljännellä kierroksella Schult paiskasi limppunsa 74 metrin ja 8 sentin päähän ringin etureunasta.

Tulos ylitti edellisen ME:n yli kahdella metrillä ja on miesten vanhin voimassa oleva yleisurheilun maailmanennätys.

– Jos olisin tiennyt, miten heittää 74 metriä uudelleen, olisin tehnyt sen toistekin, Schult on murjaissut sittemmin.

ME-heiton lisäksi mies puhkaisi 70 metrin rajan urallaan vain kerran, vuonna 1988.

Vuoden 2000 olympiapronssimitalisti Frantz Kruger tiivistää Schultin heiton näin:

– Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja huippukunnossa, Suomeen asettunut Kruger kommentoi.

Huippuvuosinaan Etelä-Afrikkaa edustanut mies tietää, kuinka vaikeaa on ylittää 70 metriä, saati sitten uhata Schultin tulosta. Krugerin paras kaari on vuonna 2002 heitetty 70,32, joka on edelleen Afrikan ennätys. Viisi vuotta myöhemmin hän räväytti Ruotsin Helsingborgissa nykyisen SE-tuloksen 69,97.

– Silloin SE-kisassa vallitsivat todella hyvät olosuhteet. Niiden merkitystä ei voi väheksyä. Olosuhteet vaikuttavat suoraan niin heittojen pituuksiin kuin heittäjien pääkoppaan.

Schultin ME-kaari kohosi todella korkealle ja laskeutui kauemmas kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Myös naisten ME on tehty Neubrandenburgissa. Gabriele Reinsch heitti kaksi vuotta Schultin jälkeen poskettoman 76,80.

Tuulta ja tekniikkaa

Kolminkertainen Suomen mestari Pyry Niskala arvioi, että suotuisan tuulen vaikutus voi olla kolmekin metriä tyveneen verrattuna. Pelkkä puhuri ei kuitenkaan selitä Schultin kiskaisua.

– Olihan se todellinen haamuheitto. Kaikki natsasi myös rytmin puolesta. Erikoista oli, että Schult heitti ME:n jalanvaihtotekniikalla, eikä niin sanotusti tukea vasten. Hän käytti ME-heiton tekniikkaa vain hetken aikaa urallaan, Niskala kuvailee.

Tämän jälkeen kaikki 70 metrin heittäjät ovat joutuneet saman kysymyksen eteen: olisiko minusta rikkomaan Schultin ME?

Lähimmäksi on päässyt liettualainen Virgilijus Alekna, joka heitti tuloksen 73,88 vuonna 2000 kotimaassaan, Kaunasissa.

– Uskon, että ME rikotaan vielä. Se ei kuitenkaan tapahdu stadionilla, vaan avoimella kentällä. ME:tä ei voi rikkoa ilman huippuolosuhteita, Kruger linjaa.

Yksi mahdollinen paikka voisi olla SE-heiton synnyinsijoilla Helsingborgissa, jossa tuulet siivittävät kaaria pitkälle. Virolainen Gerd Kanter piiskasi vuonna 2006 limppunsa siellä 73,38:aan.

Eugenen MM-areena Hayward Field on tavallista avonaisempi arvokisastadion. Ruotsalainen olympiavoittaja Daniel Ståhl kehui karsinnan jälkeen olosuhteita erinomaisiksi. Myös Kruger mainostaa Eugenessa sijaitsevaa stadionia ja heittopaikkaa yhdeksi maailman parhaista.

Oikeakätisille oikealta tuleva sivuvastainen tuuli on paras. Vasenkätiset nauttivat puolestaan vasemmalta tulevasta sivuvastaisesta. Näitä molempia nähtiin Oregonin karsinnassa.

Kruger ja Niskala eivät kuitenkaan usko, että Schultin ME olisi vaarassa varhain keskiviikkona Suomen aikaa. Puhuri tuskin yltyy riittävän kovaksi, jotta 74 metrin kaari olisi mahdollinen.

– Historia on osoittanut, että ihminen kykenee heittämään parhaimmillaan noin 70-metrisen ilman tuulen apua. Tällä hetkellä tuollaisia heittäjiä on poikkeuksellisen monta eli 3–4, Kruger arvioi.

Niskalan mielestä Ståhl ja Slovenian Kristjan Ceh voivat ominaisuuksiensa puolesta hätyytellä ME-lukemia, mutta tämä tuskin tapahtuu nyt Oregonissa.

– Tästä voi kyllä tulla kaikkien aikojen kovin kiekkokisa. MM-kisaennätys menee luultavasti rikki, Niskala povaa.

Kisaennätys on Aleknan 70,17 vuodelta 2005 Helsingistä. Kaksi heittäjää ei ole koskaan ylittänyt 70 metrin rajaa samassa arvokisassa, mutta Oregonissa tuo temppu on lähellä. Ståhlin ja Cehin lisäksi haamurajaa metsästää ainakin mainitun kiekkolegendan poika Mykolas Alekna, joka on tullut ryminällä maailman huipulle.

– Toivon Ståhlin voittoa, mutta ykkössuosikkini on Ceh, jonka tekniikka miellyttää silmää kovasti. Ceh heittää laajasti ja keskivartalon kiristykset ovat kohdallaan. Kolmen kaupan täydentää Alekna, Niskala summaa.

– Veikkaan, että kullan ratkaisevat Ceh ja Alekna. Pronssitaistossa Simon Pettersson voi jopa lyödä Ståhlin, joka on ollut hieman epätasainen tällä kaudella, Kruger nokittaa.

Miesten kiekon MM-finaali ensi yönä kello 4.33.

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Kaksi vuotta sitten kaikki oli vielä suhteellisen hyvin. Ukrainan 18-vuotias korkeushyppylahjakkuus Jaroslava Mahutshih vastaili World Athleticsin videohaastattelussa rohkeasti ja iloisesti haastattelijan kysymyksiin.

Haastattelija halusi tietää Mahutshihilta, mikä hänen kotikaupunkinsa on. Mahutshih on lähtöisin Dnipron kaupungista. Aiemmin hieman ujosti englanniksi vastannut urheilija oli saanut rohkeutta lisää.

– Tule Ukrainaan. Näytän sinulle maani, hyväntuulinen Mahutshih innostui.

– Ehkä meillä on yleisurheilun MM-kisat Ukrainassa, haastattelija totesi.

– Ehkä tulevaisuudessa!

Tämän vuoden helmikuun 24. päivä Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Kaikkien ukrainalaisten tavoin myös Mahutshihin elämä muuttui.

Sodasta maailmanmestaruuteen

Kun sota alkoi, Mahutshihilla oli hallikausi käynnissä. Kauden päätähtäin oli asetettu maaliskuussa pidettyihin Belgradin MM-halleihin.

Dramaattisesta käänteestä huolimatta Mahutshih halusi kilpailla MM-halleissa. Sodan alussa Mahutshih valmistautui kisoihin pommisuojassa. Hän lähti Dniprosta turvaan kylään, jossa hänen valmentajansa asuu. Harjoittelu sai jäädä hetkeksi tauolle.

Matkustaminen maasta oli luonnollisesti haastavaa. Kuitenkin jo pian alkoivat valmistelut arvokisareissua varten. Käynnistyi kolmen päivän ja 2 000 kilometrin matka Moldovan ja Romanian kautta Serbiaan.

Mahutshih oli tilastojen valossa MM-hallien voittajasuosikki, mutta dramaattisten käänteiden takia ukrainalaisen hyppyvire oli iso kysymysmerkki. Kilpailun alku oli hieman hapuilevaa, mutta hän sai hiljalleen juonenpäästä kiinni.

Mahutsihih taisteli kultamitalista Australian Eleanor Pattersonia vastaan. Ukrainalaisella oli kolmas yritys korkeudesta 200. Maailmanmestaruutta ajatellen sen oli pakko mennä yli.

Parikymppinen Mahutshih osoitti kovat kilpailijan ominaisuutensa ja selvitti korkeuden. Hän sai lisää itseluottamusta ja seuraava korkeus 202 meni heti ensimmäisellä yli.

Katso alta Jaroslava Mahutshihin voittohyppy Belgradin MM-kisoissa.

Tuloksena oli MM-kulta. Lähtökohtiin nähden Mahutshihin esitys oli mykistävä.

Mahutshih totesi kisan jälkeen antaneensa ukrainalaisille hieman ilonaihetta.

– Kultamitalini osoitti, että ukrainalaiset ovat vahvoja, Mahutshih sanoi BBC:lle kisan jälkeen.

Luonnonlahjakkuus

Kuten MM-hallien suoritus osoittaa, Mahutshih ei ole kuka tahansa korkeushyppääjä. Vasta 13-vuotiaana lajin aloittanut ukrainalainen on todellinen junioritähti.

Ennen 20 ikävuotta hän ylitti kahden metrin rajan peräti 24 kertaa, kun mukaan lasketaan myös muut kuin pelkkä kisan paras tulos. Mahutshih on kyseisessä tilastossa ylivoimainen ykkönen.

MM-hallikullan lisäksi hänellä on ulkoradoilta MM-hopeaa ja olympiapronssia. Venäjä on tällä hetkellä suljettuna kansainvälisestä yleisurheilusta, joten lajia viime vuodet hallinnut Maria Lasitskene, 29, ei voi puolustaa maailmanmestaruuttaan.

Mahutshih otti kantaa venäläisurheilijoiden poissaoloon ennen Oregonin MM-kisoja.

– En halua nähdä tappajia kentällä, Mahutshih sanoi ruotsalaislehti Aftonbladetille.

Tällä ulkoratakaudella maailmantilaston ykköstuloksen 203 hypännyt Mahutshih tavoittelee Oregonissa uransa ensimmäistä suurvoittoaan ulkoradoilla. Hänen ennätyksensä on vuosi sitten hallikaudella hypätty 206, jolla hän jää vain kahden sentin päähän Ruotsin Kajsa Berqvistin sisäratojen maailmanennätyksestä.

Ex-korkeushyppääjä Osku Torro pitää ukrainalaishyppääjää luonnonlahjakkuutena.

– Hän juoksee itäeurooppalaisittain valtavan laajalla askeleella. Hän osaa juosta korkeushyppääjälle tyypillisesti alhaalla, mistä hän tulee ponnistukseen nätisti, useissa arvokisoissa hypännyt Torro arvioi.

Katso Jaroslava Mahutshihin suoritus Oregonin MM-kisojen karsinnassa.

Korkeushypyn tähtitehdas

Ukrainaa voidaan kutsua korkeushypyn todelliseksi tähtitehtaaksi. Maasta on tullut 2000-luvulla useita huippuhyppääjiä.

Miesten puolella Juri Krimarenko voitti maailmanmestaruuden Helsingissä 2005. Moskovassa 2013 MM-kultaa saavuttanut Bohdan Bondarenko on puolestaan yksi kaikkien aikojen parhaimmista korkeushyppääjistä. Hän on miesten kaikkien aikojen tilastossa kolmantena ennätyksellään 242.

Naisista Julia Levtshenko ylsi MM-hopealle vuonna 2017. Krimarenkoa ja Bondarenkoa vastaan kilpaillut Torro sanoo, että ylipäänsä itäeurooppalaiset ovat olleet aina hyviä korkeushypyssä.

– Itä-Eurooppa on korkeushyppyä ajatellen suotuisaa aluetta. Sieltä tulee pitkärunkoisia hyviä tyyppejä. Bondarenkon menestys on varmaan osittain vaikuttanut Ukrainan korkeushyppyyn.

Lahjakkain ukrainalaishyppääjä on kuitenkin Mahutshih. Naisten korkeushypyn maailmanennätys on Bulgarian Stefka Kostadinovan vuonna 1987 tekemä 209.

– Jos tuossa iässä on vain muutaman sentin maailmanennätystä jäljessä, onhan siinä käsittämätön lahjakkuus kyseessä. Hän on ollut naisten puolella suosikkiurheilijoitani jo ennen Ukrainan sotaa, Torro sanoo.

Torron mukaan maailmanennätys on Mahutshihille realismia.

– Hän on yksi potentiaalisimmista 210:n hyppääjistä Lasitskenen ohella.

Suurella todennäköisyydellä Mahutshih tuottaa ukrainalaisille jälleen ilonaiheita Oregonin MM-kisojen korkeusfinaalissa. Eikä se uusi maailmanennätyskään enää kaukana ole.

Mahutshih kilpailee naisten korkeuden finaalissa Suomen aikaa varhain keskiviikkona kello 3.40. Suora lähetys TV2:ssa, Areenassa ja Yle-sovelluksessa.

Lue myös:

Kommentti: Korkeushyppytähti Maria Lasitskene on osoitus, millaista vahinkoa Venäjän käymä sota on tehnyt – vuosien toveruudesta jäi vain häpeää ja vihaa

Mitä ihmettä korkeushypyn tähdille on tapahtunut Tokion ikimuistoisen finaalin jälkeen? – "Tämä on sulaa hulluutta"

Huikea korkeustulos 19-vuotiaalta superlupaukselta – kaikkien aikojen kolmanneksi kovin hallitulos

Ensimmäisiin aikuisten arvokisoihinsa valmistautuva Sini Lällä: "Korkeushyppääjän pituus on vähän niin kuin satanen Mersun ostossa"

– En tiedä, mitä sanoa ukrainalaisille kilpasiskoilleni tai miten voin katsoa heitä silmiin. He, heidän ystävänsä ja sukulaisensa kokevat jotain, mitä yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua koskaan kokemaan.

Korkeushypyn kolminkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja Maria Lasitskene kirjoitti kesäkuun 9. päivä Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajalle Thomas Bachille pitkän viestin.

Venäläistähti vetosi saksalaiseen urheilupomoon, jotta tämä olisi päästänyt hallitsevan olympiavoittajan ja muita itänaapurin yleisurheilijoita käynnissä oleviin MM-kisoihin. Lasitskene antoi ymmärtää vastustavansa maansa sotatoimia, mutta korosti, ettei urheilijoita voisi pitää vastuussa poliittisista tapahtumista.

Sanat eivät tehonneet. Venäläisurheilijoiden osallistumiskielto Eugenen MM-tapahtumaan ja suurella todennäköisyydellä muihinkin lähivuosien arvokisoihin pysyy voimassa, kiitos maan johdon aloittaman julman ja raukkamaisen sodan.

Ukrainalaisten kilpakumppanien reaktio Lasitskenen vetoomuksiin on ollut armottoman suora. Muun muassa arvokisamitalistit Julija Levtshenko ja Jaroslava Mahutshih ovat tehneet selväksi, etteivät halua kohdata venäläisiä kollegoitaan urheiluympyröissä.

– En halua nähdä tappajia kentällä, Mahutshih sanoi MM-kisojen kynnyksellä ruotsalaislehti Aftonbladetille.

Muutos on ollut pysäyttävä. Vielä vajaa vuosi sitten ensimmäistä olympiakultaansa juhlinut Lasitskene ja pronssimitalisti Mahutshih hymyilivät lämpimästi toisilleen Tokion olympiastadionin parrasvaloissa.

Naapurivaltioiden välit olivat jo tuolloin jäiset, mutta yleisurheilijat halusivat pitää poliittiset erimielisyydet erossa urheilukenttien tapahtumista. Vuonna 2014 alkaneen Itä-Ukrainan sodan jälkeen monet urheilijat vetivät vastaavaa linjaa, vaikkei se tunnetusti miellyttänyt maan päättäjiä.

Kasvava vihanpito ei ulottunut tuolloin urheiluyhteisöön samalla tavalla kuin muun kansan pariin. Itä-Ukrainassa käydyt taistelut eivät estäneet valmentajien ja urheilijoiden kommunikointia ja jopa yhteistyötä rajojen yli.

Moukarinheiton venäläinen EM-mitalisti Sergei Litvinov kertoi Ylelle, että arvokisoissa poliittiset erimielisyydet osattiin panna sivuun. Kisasuoritusten jälkeen monen venäläisen, ukrainalaisen ja valkovenäläisen urheilijan tie johti stadionilta yhteiseen illanviettoon.

Lue myös: Venäläiseltä EM-mitalistilta harvinainen ulostulo Ukrainan sodasta, sanoo vihaavansa Putinin hallintoa – "Urheilijoihin on iskostettu pelkoa vuosia"

Osa ukrainalaisurheilijoista osoitti venäläisille kilpakumppaneilleen jopa tukea, kun näiden urheilu-urat olivat ministeriöjohtoisen dopingohjelman paljastuttua vaarassa. Vuoden 2017 MM-kisoissa Julija Levtshenko toivotti Lasitskenelle menestystä venäläisten dopingsotkujen ja maan yleisurheilijoita koskettaneiden kilpailukieltojen keskellä.

Kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan helmikuun 24. päivä, ukrainalaiset urheilijat odottivat venäläisiltä kilpatovereiltaan samanlaista solidaarisuutta. Moni järkyttyi, kun pommitusten ja ohjusiskujen tuomitsemisen sijaan vastauksena oli hiljaisuutta.

Muun muassa Jaroslava Mahutshihilla oli syytä pettyä. Tokion olympiakisojen jälkeen 19-vuotias urheilija joutui kotimaassaan rajuun pyöritykseen, kun stadionilla otetut yhteiskuvat Lasitskenen kanssa levisivät koko kansan nähtäville. Mahutshihin sosiaalisen median kanaville virtasi vihapostia, ja Ukrainan puolustusministeriö piti korkeushyppääjälle vähemmän ystävällismielisen puhuttelun.

Helmikuussa Dnipron kaupungista kotoisin oleva Mahutshih joutui piileskelemään kellarissa pommituksilta. Hän odotti saavansa vuodesta 2018 tuntemaltaan venäläiseltä kilpasiskolta edes jonkinlaisen tuenosoituksen, mutta sitä ei koskaan tullut.

– Hän (Lasitskene) ei kirjoittanut yhdellekään ukrainalaiselle urheilijalle sen jälkeen, kun sota alkoi, Mahutshih kertoi Aftonbladetille.

Painostava hiljaisuus

Lasitskenen asema ei ole helppo. Kaukasialaislähtöinen korkeushyppääjä on ollut Venäjän urheilupiireissä oman tiensä kulkija, joka ei ole karttanut urheilujohtajien ja dopingvalmentajien arvostelua.

Samaan aikaan hänet on sidottu tiiviisti venäläiseen politiikkaan. Tammikuussa 2020 Lasitskene sai puolustusministeri Sergei Shoigulta kapteenin tittelin, jota ministeriö on jakanut menestyneille urheilijoille halusivat nämä tai eivät.

Venäjän hyökkäyssodan alettua hyppääjä on ollut puun ja kuoren välissä, kun valtionjohto on panostanut tunnettuja urheilukasvoja osoittamaan tukeaan Venäjän asevoimille ja presidentti Vladimir Putinille. Lasitskene kieltäytyi tapaamasta Venäjän urheiluministeriä Oleg Matytsinia maaliskuussa, mutta muuten hän on välttänyt ottamasta kantaa sotaan ja kilpaillut Venäjällä järjestetyissä tapahtumissa.

Lasitskene yritti kääntää kaikki kivet päästäkseen Eugenen MM-näyttämölle. Hän on ollut vuosia lajinsa ehdoton huippu, mutta joutunut luopumaan lukuisista urahaaveistaan itsestään riippumattomista syistä.

Vuoden 2016 Rion olympialaiset jäivät väliin, kun Venäjän ministeriöjohtoinen dopingohjelma ja siihen liittyvät manipulointiyritykset paljastuivat. Lasitskene jäi hallitsevana maailmanmestarina kotiin, vaikkei ollut jäänyt itse koskaan kiinni dopingista.

Venäjän poliittisen johdon päätös hyökätä Ukrainaan vei Lasitskenelta ainakin taas yhden ja todennäköisesti tulevaisuudessa useampia kausia. Urheilijalla on mittarissa jo 29 vuotta, mikä lisää epäilemättä paloa päästä kisaamaan kansainvälisiin ympyröihin.

Lasitskene ei ole peitellyt turhautumistaan, mutta kun hänen tilanteensa asettaa globaaliin kontekstiin, korkeushyppääjän arvokisapanna näyttää pieneltä huolenaiheelta. Ei ole mikään ihme, ettei venäläisurheilijan ammatillinen kohtalo kiinnosta kollegoita, jotka ovat seuranneet harjoittelunsa ohella kotimaansa tuhoa.

On mahdotonta kuvitella, miten Levtshenko, Mahutshih ja muut Eugeneen kokoontuneet ukrainalaiset ovat pitäneet itseään kasassa, kun viime päivien uutisointia ovat hallinneet heidän kotimaansa asuintalojen, sairaaloiden, yliopistojen ja urheilustadionien pommitukset.

Ukrainalaistähdet ovatkin jakaneet sosiaalisen median kanavillaan treenikuvien ohella tietoa sodan seurauksista, kuten Vinnytsjan ohjusiskussa kuolleen 4-vuotiaan tytön Liza Dmitrijevan kohtalosta.

Vastaavia kohtaloja riittää, ja mitä enemmän niitä tulee, sitä selvemmäksi käy, etteivät entisten veljeskansojen välit korjaannu moneen sukupolveen.

Vuosikymmenten saatossa venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten urheilijoiden välille kehittyi erityistä solidaarisuutta, kiitos yhteisen historian sekä kieli- ja kulttuuritekijöiden.

Nyt tuosta siteestä ei ole jäljellä kuin häpeää ja vihaa. Se painaa enemmän kuin yksikään arvokisavoitto.

Lue myös:

Ukrainan supertähti Jaroslava Mahutshih, 20, ylsi mykistävään suoritukseen sodan keskeltä – lähestyy seuraavaksi ikivanhaa maailmanennätystä

Putin rakensi pitkään urheilukoneistoa, mutta veti hyödyt pöntöstä alas – tutkija näkee, että käsillä on urheilulle historiallinen mahdollisuus

Vielä Tokion olympialaisissa Viivi Lehikoinen jäi vain kahden sadaosan päähän 400 metrin aitojen välieräpaikasta. 22-vuotiaan suomalaisaiturin tämän kesän perustaso on kuitenkin sen verran kova, ettei MM-välieräpaikasta jäänyt keskiviikkona epäselvyyttä.

Lehikoinen eteni komeasti jatkoon eränsä kolmantena ajalla 54,95 Oregonin MM-kisoissa. Kyseessä on hänen toiseksi paras aikansa ja jo kolmas alle 55 sekunnin rykäisy. Nuoren naisen ennätys on Tukholman Timanttiliigassa juostu 54,80, joka uupuu vain 18 sadasosaa Tuija Helanderin syyskuussa 1987 Roomasta juoksemasta SE-ajasta.

Alkuerien kokonaistuloksissa Lehikoinen oli 11:s. Hän on juossut tällä kaudella jo viidesti viime kaudelta peräisin olleen vanhan ennätysaikansa 55,42 alle.

– Mahtavalta tuntuu. Nyt ei tarvitse jännittää, että pääseekö jatkoon vai ei. Olen todella tyytyväinen, Lehikoinen sanoi Ylen tv-haastattelussa.

– Oli aika kuuma ja se hämää, miltä jalat saattaa tuntua. Vähän saattaa löysistää. Aika hyvä fiilis oli.

Lehikoisen juoksusta jotain kertoo se, että hän ehti jopa katsella ympärilleen loppusuoralla. Lehikoinen varmisteli, ettei takaa ole tulossa ketään ohi.

– Ei tarvinnut ihan hanaa vetää loppuun asti. Jää energiaa huomisellekin.

400 metrin aitajuoksun välierät ovat ohjelmassa Suomen aikaa torstaina kello 4.15.

– Viivi saa hyvän radan myös välieriin. Se on kaikista tärkein asia, kun on kolmen parhaan joukossa. Ei joudu radoille yksi tai kaksi, Suomen joukkueen pikajuoksuvalmentaja Petteri Jouste sanoi.

Aikuisten arvokisadebyyttinsä tehnyt Kristiina Halonen juoksi 400 metrin neljännessä erässä ennätyksensä 56,68. Aiempaa ennätystään kahdeksan sadasosaa parantanut Halonen nousee Suomen kaikkien aikojen tilastossa sijalle kuusi.

Ennätyksestä huolimatta 24-vuotias suomalaisjuoksija ei edennyt jatkoon. Halonen oli lopputuloksissa 28:s.

Halonen oli vähän aikaa sitten flunssassa, mikä näkyy vielä juoksussa.

Halosen mukaan arvokisadebyytti ei mennyt kuitenkaan penkin alle.

– En tarkkaan tiedä, mitä on ollut, mutta jotakin flunssaa ja kipeyttä on ollut kesän aikana. Tämä oli kolmas. Se ei ole selitys millekään. Niitä tulee urheilijalle ja muuttuvia tekijöitä on pystyttävä hallitsemaan, Halonen kertoi.

Ennakkosuosikkeihin luketuvat USA:n Sydney McLaughlin ja Hollannin Femke Bol aloittivat vahvasti. McLaughlin hölläili maaliin ajassa 53,95. Bol kirjasi itselleen alkuerien nopeimman ajan 53,90.

McLaughlin juoksi tällä kaudella Yhdysvaltojen mestaruuskisoissa uransa kolmannen ME-ajan 51,41. Tuo aika lienee vaarassa viimeistään 400 metrin aitojen finaalissa, joka juostaan lauantaina.

Lue myös:

Sveitsiläisen huippuluotsin toteamus palaverissa syksyllä 2020 aloitti muutoksen, joka pelasti Viivi Lehikoisen, 22, uran – "Moni oli lakannut uskomasta"

Viivi Lehikoisen vauhti ei hämmästytä Tuija Helanderia, mutta huima kansainvälinen taso kyllä – lataa kovan odotuksen nuorelle seuraajalleen

Suomen joukkueen yllätysnimeltä kovaa puhetta huippu-urheilusta – Kristiina Halonen, 24, hylkäsi haaveet lääkärin urasta: "Pelkurit eivät uskalla"

MM-kisojen viidentenä finaalipäivänä nähtiin kisaennätyksiä sekä yllätysvoittajia.

Dos Santos häikäisi, Warholm hyytyi

Miesten 400 metrin aidoissa kaksi maailmanmestaruutta ja olympiakultaa voittanut Norjan Karsten Warholm suorastaan syöstiin valtaistuimeltaan. Valokeilan varasti Brasilian Alison dos Santos, joka juoksi hurjan kisaennätyksen 46,29.

Hän paransi ennätystään peräti 43 sadasosaa. Dos Santos jäi Warholmin viime vuonna olympiafinaalista juoksemasta maailmanennätyksestä 35 sadasosan päähän. Warholmin lisäksi brasilialaista kovempaa on juossut USA:n Rai Benjamin (46,17).

Benjamin oli MM-finaalin toinen kauden parhaallaan 46,89 ennen maanmiestään Trevor Bassittia, joka pinkoi ennätyksensä 47,39.

Vielä 300 metrin kohdalla MM-kultataistossa mukana ollut Warholm romahti loppusuoralla rajusti vasta seitsemänneksi ajalla 48,42. Warholmin juoksu oli koko finaalin ajan jäykän näköistä.

– Kahdeksannen aidan kohdalla alkoi hapottaa. Tulin tänne ja tein, minkä pystyin. Olen ylpeä siitä. Tietenkään tämä ei ole toivottu tulos, Warholm sanoi NRK:n mukaan.

Tähtijuoksija loukkasi kesän alussa takareittään, mikä piti hänet sivussa kisatoimista MM-kisoihin asti.

– Warholm ei ollut valmis tuohon kilpailuun. Dos Santosin 46,29 on semmoinen aika, että vaikka Karsten olisi ollut parhaassa kunnossaan, hän olisi joutunut lujille, Ylen asiantuntija Tuomas Raja sanoo.

Ceh pamautti kisaennätyksen

Myös miesten kiekkokisassa nähtiin kisaennätys. Slovenian 23-vuotias Kristjan Ceh tempaisi kolmannella kierroksella voittotuloksen 71,13. MM-kisojen edellinen ennätys oli Virgilijus Aleksan vuonna 2005 Helsingissä heittämä 70,17.

Huippuiskussa ollut Ceh täräytti vielä viidennellä kierroksella 70,51. Hänen ennätyksensä on toukokuussa heitetty 71,27.

Kärkikaksikko oli erittäin nuori, sillä MM-hopealle heitti Liettuan 20-vuotias Mykolas Alekna kovalla tuloksella 69,27. Kyseessä on Virgilijus Aleksan poika.

Liettuan juhlat täydensi pronssille heittänyt Andrius Gudzius tuloksella 67,55. Ensimmäistä maailmanmestaruuttaan tavoittelut Daniel Ståhl joutui pettymään.

Viime vuoden olympiavoittaja Ståhl heitti kolmannella kierroksella yli 69-metrisen, mutta tulos merkattiin myöhemmin hylätyksi yliastumisen takia.

– Yritin ladata sen jälkeen uudestaan. Neljännellä ja viidennellä heitolla yritin saada sisua takaisin, mutta tämä on urheilua. Näin se on. Vähän tylsää, Ståhl harmitteli.

Wightman yllätti Ingebrigtsenin

Miesten 1500 metrin maailmanmestaruutta aseteltiin ennen MM-kisoja Norjan Jakob Ingebrigtsenille. Olihan hän voittanut viime vuonna matkan olympiakultaa.

Toisin kuitenkin kävi. Iso-Britannian 28-vuotias Jake Wightman päihitti norjalaistähden kovassa kirikamppailussa. Wightman hurjasteli maailmantilaston kärkiajan 3.29,23. Hyvin juoksi myös Ingebrigtsen, joka juoksi kauden parhaansa 3.29,47.

Koko kisan kärkiviisikko tuli Euroopasta. Kolmas oli Espanjan Mohamed Katir ajalla 3.29,90.

Hopea on lähes kaiken saavuttaneelle 21-vuotiaalle Ingebrigtsenille uran ensimmäinen MM-mitali ulkoradoilla.

Pattersonille yllätysmestaruus

Naisten korkeuskisa oli erittäin korkeatasoinen. Ennen MM-kisoja vain Ukrainan Jaroslava Mahutshih (203) oli ylittänyt tällä ulkoratakaudella kahden metrin rajapyykin. MM-finaalissa niitä tuli kolme lisää.

Kisaan kultasuosikkina lähteneen Mahutshihin lisäksi 200 ylittivät Australian Eleanor Patterson, Italian Elena Vallortigara sekä Ukrainan Irina Herachenko.

Heistä Patterson ja Mahutshihih ylittivät korkeuden 202. Kumpikaan ei enää selvittänyt korkeutta 204, joten voitto merkattiin 26-vuotiaalle australialaiselle paremman pöytäkirjan turvin.

Pronssin nappasi Vallortigara ennen ennätyksensä tehnyttä Herachenkoa.

MM-hopea oli 20-vuotiaalle Mahutshihille jo uran toinen. Hän voitti viime talvena MM-hallikultaa ja viime kesänä olympiapronssia.

Naisten 400 metrin aidoissa Viivi Lehikoinen eteni selvästi välieriin toiseksi parhaimmalla ajallaan 54,95. Kristiina Halonen juoksi ennätyksensä 56,68, mutta se ei riittänyt jatkoon. Suomalaisten kisapäivästä voit lukea tarkemmin tästä linkistä.

Lue myös:

Viivi Lehikoisen toiminta loppusuoralla kruunasi hurjan MM-kisajuoksun – rikkonut vanhan ennätyksensä peräti viisi kertaa tällä kaudella

Ukrainan supertähti Jaroslava Mahutshih, 20, ylsi mykistävään suoritukseen sodan keskeltä – lähestyy seuraavaksi ikivanhaa maailmanennätystä

Yleisurheilun vanhin miesten ME-tulos syntyi yllättävällä haamuheitolla – ensi yöksi povataan kaikkien aikojen kiekkokilpailua

Pomppupiikkareista saarnannut norjalaistähti teki täyskäännöksen – tästä on kyse Karsten Warholmin superkengissä, joiden kärjessä on kynsi

Englanti kohtaa Espanjan EM-kisojen puolivälierässä keskiviikkona klo 22.00. Ottelu suorana TV2:ssa, Yle Areenassa ja Yle-sovelluksessa kello 21.30 alkaen. Kaiken EM-kisoista löydät Ylen kisasivuilta täältä.

Voittaja. Maailman paras. Ykkösvalintamme. Paras mahdollisuutemme menestyä.

Englannin jalkapalloliiton mainospuheet olivat mahtipontiset. Kaksi vuotta sitten Sarina Wiegman esiteltiin maajoukkueen uutena päävalmentajana, eikä tavoitetta olisi voitu asettaa selkeämmin sanoin.

Krooninen alisuorittaja haluaa mestaruuksia. Tänä kesänä Euroopan ykköseksi, vuoden päästä maailmanvaltiaaksi.

– En olisi koskaan uskaltanut ajatella, että hän vaihtaisi Hollannin Englantiin, Englannin jalkapalloliiton Kay Cossington sanoi myöhemmin Sky Newsille.

Voittaminen ja menestys näyttävät kuitenkin seuraavan 52-vuotiasta, joka on piiskannut leijonattaret historialliseen iskuun. Takana on nyt 17 ottelua Wiegmanin alaisuudessa, eikä vielä ensimmäistäkään tappiota. Maalisaldona on 98 tehtyä ja kolme päästettyä.

"Hänellä on valtavasti itsevarmuutta, joka siirtyy joukkueeseen. Heillä on nyt aitoa uskoa ja voimaa." Englannin ex-maalivahti Rachel Brown

Tärkeintä on ollut heittää uutta löylyä jäähtyvälle kiukaalle, joka edeltäjä Phil Nevillen jäljiltä uhkasi karkottaa saunojat jo ennen illanistujaisten alkua. Tulokset olivat selvässä laskusuhdanteessa, puolustus kärsi pahoista vuodoista, eikä kokemattomalla valmentajalla ollut enää edellytyksiä jatkaa kohti pakkovoitoksi leimattuja EM-kotikisoja.

Huolestunut brittimedia löi pöytään monta korvaajaehdokasta, jotka kaikki olivat brittejä. Heidän sijastaan 142 hakijasta värvättiin täsmärekrytointi ulkopuolelta.

Samalla kyydillä pukukoppiin odotettiin saapuvaksi voittamisen kulttuuria, jolla Englannin naiset veisivät Gareth Southgaten viimekesäisen joukkueen saavutuksen vielä astetta pidemmälle. Wembleyn stadionin finaaliin, mutta onnellisella lopulla.

– Hän oli ykkösvalintamme. Hän sopii kulttuuriimme täydellisesti, mikä on voittavan joukkueen kannalta ratkaisevan tärkeää. Hänellä on teknistä osaamista, johtajuutta ja voittajamentaliteetti, jotka tekevät vaikutuksen, Englannin jalkapallossa naisten toiminnasta vastaava Sue Campbell ylisti valinnasta kerrottaessa.

Yllättysnimenä mestaruusvalmentajaksi

Johan Cruijff seisoo ja osoittaa vasemmalleen, joukkuetovereitaan opastaen. Ruud Gullit katsoo taivaisiin ja kohottaa pokaalin käsiensä varaan. Marco Van Basten on putoamassa kentän pintaan tehtyään juuri historiallisen saksipotkumaalin.

Hollannin jalkapalloliiton päämaja kunnioittaa maajoukkueidensa menestyksekästä historiaa poikkeuksellisen arvokkaasti. Kourallinen oranjen merkittävimpiä legendoja on ikuistettu pronssisina patsaina kiitoksena teoistaan hollantilaisen jalkapallon eteen.

Viime kesänä joukkoon lisättiin ensimmäinen nainen. Sarina Wiegman on ottamassa määrätietoista askelta, katsoo eteensä ja taputtaa käsiään yhteen. Valmentaja, joka pikkutyttönä leikkasi hiuksensa lyhyiksi päästäkseen pelaamaan joukkueessa johon tyttöjä ei sallittu, oli rikkonut taas yhden lasikaton.

Patsashanketta perusteltiin paitsi Wiegmanin valmennuksillisilla saavutuksilla, niin myös hänen ansiokkaalla pelaajaurallaan. Vain yhtä joukkuetta aikuisiällä edustanut pelaaja voitti yhdeksän vuoden aikana kaksi mestaruutta. Maajoukkueessa hän oli Hollannin kautta aikain ensimmäinen sadan maaottelun pelaaja, kolmen vuosikymmenen ajalta.

Ennen kaikkea kyse oli kuitenkin symbolisesti tärkeästä hetkestä. Sellaiseksi Wiegman itsekin sitä kutsui. Hollannin jalkapalloliitto on panostanut naisiin ja saanut siitä palkinnon. Viiden vuoden takaiset EM-kotikisat olivat jättipotti ja Wiegman sen kasvot.

Tulevaisuuden kannalta tärkein jakso ajoittui 80-luvun loppuun, jolloin parikymppinen Wiegman lähti Yhdysvaltoihin pelaamaan Pohjois-Carolinan yliopistojoukkueessa. Siellä hän sai pelata parempien pelaajien rinnalla kuin koskaan ja kuvaili näkemäänsä jalkapalloparatiisiksi, jollaisen toivoi luovansa joskus myös kotimaahansa.

Palatessaan Wiegman joutui toimimaan liikunnanopettajana pelatessaan kehnoissa olosuhteissa ja vaatimattomassa liigassa. Peliura päättyi toisen lapsen syntymään, mutta muutamaa vuotta myöhemmin alkoi valmentaminen.

– Olen niin onnellinen nähdessäni Hollannissa tapahtuneen muutoksen. Tuntuu upealta, että olen ollut osa sitä. Tytöillä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja pelipaikkoja. Voimme olla vieläkin parempia, mutta kun vertaan tätä omaan alkuuni, ero on uskomaton, Wiegman sanoi Fifan verkkosivuilla.

Ensin Wiegman valmensi joukkueensa Hollannin-mestariksi ja cup-voittajaksi reilussa vuodessa. Toisessa seurassaan hän toisti tuplamestaruuden vuonna 2012 ja voitti cupin uudelleen seuraavalla kaudella. Myöhemmin Wiegman toimi myös Jong Sparta Rotterdamin tilapäisenä apuvalmentajana, ensimmäisenä hollantilaista miesten joukkuetta koskaan valmentaneena naisena.

Hollannin päävalmentajana hän aloitti vuoden 2016 joulukuussa. Tehtävää oli tarjottu silloin apuvalmentajana toimineella Wiegmanille jo kahdesti, mutta vastaus oli molemmilla kerroilla kieltävä, koska hän ei kokenut olevansa valmis.

Joidenkin silmissä Hollanti oli jo valmis luovuttamaan, kun hänet lopulta ylennettiin apuvalmentajan paikalta vastuutehtävään joukkueen hävittyä viidestä edellisestä ottelustaan neljä.

Seitsemän kuukautta myöhemmin Hollanti juhli Euroopan-mestaruutta kotikisoissaan voitettuaan kaikki ottelunsa.

Se pelasi viihdyttävästi, tehokkaasti ja menestyksekkäästi. Joukkue oli yhtenäinen, eikä kotikisojen paineita näkynyt missään. Kesä oli yhtä oranssia jalkapallojuhlaa, jonka inspiroimia hedelmiä korjataan varmasti tulevina vuosina.

Viimeisessä arvoturnauksessaan Wiegman vei Hollannin vielä historiansa ensimmäiseen MM-finaaliin, mutta Yhdysvallat oli parempi.

Ankaruuden ja armon tasapaino

Englannilla on maailman parhaita pelaajia, maailman parhaita seurajoukkueita. Sillä on resursseja ja faneja, ja niiden mukaiset odotukset, joihin maajoukkue ei ole pystynyt vastaamaan. Se ei ole koskaan pelannut MM-kisojen finaalissa tai voittanut Euroopan-mestaruutta.

Projektin ympärillä velloi perinteeksi muodostunut skeptisyyden mieliala. Kesän 2019 MM-kisojen välieristä alkaen Englanti hävisi 11 ottelun jaksolla seitsemän kertaa ja voitti vain kolmesti, kunnes Nevillen lähdöstä kerrottiin julkisuuteen vuoden 2020 huhtikuussa.

Mediassa surkuteltiin, miten joukkue oli yhä enemmän maalitykki Ellen Whiten varassa. Hänkään ei 33-vuotiaana voisi olla vetojuhta ikuisesti. Se sopi täydellisesti naiselle, joka oli jo Hollannissa saanut maineen valmentajana joka ei puhu yksilöistä, vaan kokonaisuudesta.

Patsaaseen häntä ei sattumalta ikuistettu nimenomaan taputtamassa tyytyväisenä joukkueelleen.

– Joskus on joku yksilö, joka voi muuttaa kaiken, mutta se on lyhytkatseista. Jos haluaa onnistua pitkällä tähtäimellä, kaikkein tärkeintä on joukkuepelaaminen pallollisena, pallottomana ja tilanteenvaihdoissa. Hyökkääjiä korostetaan mieluusti, mutta miten hyökkääjät tekevät maalin, jos eivät koskaan saa palloa? Kaikki alkaa joukkueesta, Wiegman sanoi The Guardianille.

Johtajuutta koeteltiin esimerkiksi kisojen alla, kun Wiegman jätti maajoukkuelegenda Steph Houghtonin - joukkueen kahdeksanvuotisen kapteenin - kisojen ulkopuolelle, koska ei kokenut tämän kuntoutuneen ajoissa. Samassa hengessä hän vuoden 2017 kisoissa pudotti kapteeni Mandy Van Den Bergin kokoonpanosta kesken lohkovaiheen, koska näki muutoksen tarpeelliseksi.

Päätös sai van den Bergin laittamaan maajoukkueuransa tauolle, ja puhuttu Hollannin mediassa vielä kaksi vuotta myöhemmin MM-kisojenkin aikaan.

– Pettymyksen tuottaminen on luontainen osa huippu-urheilua. Pelaamme lopputurnauksessa. Jokaisen ratkaisun kohdalla yksi on iloinen ja toinen pettynyt. Sellaista työni on, Wiegman sanoi hollantilaismediassa.

Wiegman puhuu ilosta, onnesta, pelaamisen nautinnosta. Avoin ja rehellinen ympäristö ilman kuppikuntia tai pelkotiloja on tiiviin joukkueen resepti. Hän on sanonut jännittäneensä itse pelaajana niin paljon, että kokemuksista nauttiminen kärsi, ja ammentaneensa palasi valmennusfilosofiaansa opettajataustastaan. Alussa hän oli valmentajanakin liian ankara, mutta oppi sitten pehmentämään otettaan.

Tätä kaikkea ei pidä ymmärtää rennoksi vaahtokarkkiringiksi avotulen ympärillä - paitsi välillä. Maalivahti Hannah Hampton kertoi BBC:lle, että Wiegman määräsi yhden huoneen harjoitusleirillä muunnettavaksi leirinuotioksi, jonka ympärille joukkue voisi kokoontua säkkituoleihin kaakon äärelle tutustumaan toisiinsa paremmin.

– Siitä alkaen kaikkien asennoituminen ja yleinen ilmapiiri muuttui. Tulimme läheisemmiksi ja katsoimme toistemme perään. Olemme yksi valtava perhe, Hampton hehkutti.

Vaatimustaso on korkealla, mutta tasapaino kohdillaan. Englanti aloitti EM-leirityksensä jo toukokuussa ja valmistautui turnaukseen viisi päivää viikossa. Viikonloppuisin pelaajat saivat vapaasti lähteä rentoutumaan.

– Hänen silmänsä voivat syöstä tulta. Jos hän suuttuu, sen näkee. Hän ei huuda niin että koko stadion kuulee, mutta suuttuu omalla tavallaan. Silti hän on myös todella lämmin. Häntä kiinnostaa, mitä pelaajien elämässä on meneillään, Wiegmanin Hollannissa valmentama Leonne Stentler on kuvaillut.

Wiegman on suora ja päättäväinen, mutta rakentaa ympärilleen lujan valmennusryhmän, jonka jokaisella jäsenellä on sananvaltaa. Kun ehdot sanellaan suoraan, kovatkin ratkaisut on helpompi hyväksyä. Sisäisiä paineita hän ei kuulemma salli, ulkoiset paineet puolestaan suljetaan pukukopin oven taakse.

Englannin naiset eivät koskaan ole pelanneet samanlaisten odotusten alla kuin tänä kesänä, mutta pelaajien mukaan jännitys on loistanut poissaolollaan.

– Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten hän tekee sen. Minun on helppo istua tässä sanomassa, että jännitystä on vähemmän, koska niin se vain on, keskikenttäpelaaja Keira Walsh totesi Guardianin haastattelussa.

Tappiottomana tärkeimpiin otteluihin

Englantilaisille Wiegman oli tuttu kasvo edellisestä EM-rupeamasta. Elokuussa 2017 joukkue marssi 27 000 katsojan eteen EM-välierään kokemaan jättipettymyksen. Hollanti oli nollannut sen jo lohkovaiheessa, mutta teki tällä kertaa vastuksestaan selvää jälkeä 3-0-maalein.

Viime kesänä Wiegmanin Hollanti murskasi Norjan harjoitusottelussa 8-0. Syyskuussa hän valmensi ensimmäisen ottelun Englannin peräsimessä ja tänä kesänä Wiegmanin Englanti murskasi Norjan EM-kisoissa 8-0.

Viime syksyltä kirjattiin kaksi 10-0-voittoa ja yksi 20-0-voitto. Keväällä Pohjois-Makedonia paketoitiin maalein 10-0. Huippumaista kiehtovin mittari oli kesäkuun Hollanti-harjoitusottelu, jossa Wiegman kohtasi entisen joukkueensa. Englanti otti siitäkin ottelusta 5-1-voiton, eikä sen jälkeen ole päästänyt maaliakaan.

Kisojen toistaiseksi dominoivin joukkue on pelannut juurikin ilolla, onnella ja nautiskellen. Puolivälieräänsä se lähtee kahdeksan ottelun voittoputkessa.

Tämän enempää hollantilainen tuskin olisi voinut tehdä pestinsä ensimmäisten kymmenen kuukauden aikana. Se ei takaa sitä, että Englanti vihdoin voittaisi arvoturnauksen jo tänä kesänä. Pudotuspelien armottomassa maailmassa haaveet voivat kaatua hetkessä.

Se on kuitenkin jo nyt kääntänyt joukkuetta ympäröivän ilmapiirin. Samalla se vahvistaa jalkapalloilevien naisten asemaa entisestään maassa, joka on toiminut suunnannäyttäjänä muulle Euroopalle.

– Hänellä on valtavasti itsevarmuutta, joka siirtyy joukkueeseen. Heillä on nyt aitoa uskoa ja voimaa. Englannilla ei ole koskaan ollut johtajaa joka sanoo, että he ovat tarpeeksi hyviä voittamaan. Toivon hänestä palapelin viimeistä palasta, jonka Englanti tarvitsee voittaakseen ensimmäistä kertaa ikinä, Englannin 15-vuotinen maalivahti Rachel Brown sanoi ennen kisojen alkua.

Kuka tekee ottelun avausmaalin ja millä minuutilla? Veikkaa ottelun avausmaalintekijää Ylen Futistietäjässä ja voit voittaa tekniikkapallon.

Lue myös:

Kaikkien aikojen nöyryytys Norjalle! Englanti piti historialliset maalitalkoot jalkapallon EM-kisoissa – "Silkkaa kauhuelokuvaa"

Äidin yllättävä kuolema oli vasta ensimmäinen vastoinkäyminen Fran Kirbyn uralla – on pieni ihme, että hän pelaa tänään EM-kotiyleisön edessä

EM-kultavalmentaja Sarina Wiegman korvaa Phil Nevillen Englannin maajoukkueessa: "Englanti on jalkapallon kehto"

EUGENE. Tämän piti olla norjalaisen yleisurheiluvuoden suurin päivä.

Jakob Ingebrigtsen saapui Oregonin MM-kisoihin voittamattomana, kun huomioidaan ulkoradoilla käydyt kilpailut 1 500 metrillä, maililla ja 5 000 metrillä.

Tonnivitonen on kuitenkin vuonomaan kestävyysjuoksuihmeen päämatka, jolla uran ainoa kauneusvirhe, jääminen neljänneksi Dohan MM-kilpailuissa kolme vuotta sitten, piti korjata Hayward Fieldillä.

Uran ensimmäinen MM-mitali toki tuli, mutta kun kyseessä oli kullan sijaan hopeinen, kenellekään katsojalle ei jäänyt epäselväksi Ingebrigtsenin ajatuksenkulku, kun kohuttu pikamitali käytännössä heitettiin hänen kaulaansa heti maaliintulon jälkeen. Voittajaksi kasvaneelle Ingebrigtsenille se oli kuin isku palleaan.

Kasvoilta oli helppo lukea, että kiinnosti kuin kilo sanonko mitä. Norjalaisten ilta oli kuitenkin kääntymässä vielä synkempään suuntaan.

Kasvojenluvun helpompi versio, Tokiossa pitkien aitojen maailmanennätyksen juossut ja sen jälkeen maalauksellisesti huutanut Karsten Warholm saapui MM-kisoihin vaikeista lähtökohdista.

Loukkaannuttuaan heti kauden avauskilpailussa 5. kesäkuuta Warholm ei saanut vyölleen yhtään starttia ennen kauden päätapahtumaa.

Vaikeuksista huolimatta MM-kisojen alku- ja välierät antoivat viitteitä, että ongelmat ovat takanapäin. Warholm takoi rataesittelyssä rintaansa tutun eläimellisesti ja oli 250 metrin jälkeen samoissa ajoissa kuin vuoden takaisessa ME-juoksussaan. Oli syy kilpailutuntuman puutteessa tai ei, Warholmin rytmi tuhoutui kahdeksannella aidalla täydellisesti.

Tappio aidatulla ratakierroksella oli Warholmille ensimmäinen arvokisoissa sitten vuoden 2016 Rio de Janeiron olympiavälierän ja ensimmäinen ylipäätään sitten syyskuun 2018. Maalissa Warholmilta ei nähty klassikkomaalaukseen vertautuvaa huutoa ja ilmehdintään, vaan kasvoilta paistoi puhdas epäusko.

Warholmin kisaurakka on jo taputeltu, Ingebrigtsen saa vielä mahdollisuuden sivumatkallaan 5 000 metrillä. Sillä kultatehtävän läpivienti on kuitenkin vaikeampaa kuin päämatkalla.

Valta vaihtui kaikissa lajeissa

MM-tiistain yleiseksi pääteemaksi muodostui vallanvaihto. Ingebrigtseniltä valtikan vei britti Jake Wightman, jolle arvokisakulta oli uran ensimmäinen. Sitä se oli niin ikään Warholmin valltaistuimelta suistaneelle brasilialaiselle Alison dos Santosille.

Lopulta neljästä illan finaalista jokaisessa kruunattiin uusi kuningas tai kuningatar. Australialainen Eleanor Patterson ei katsonut lahjahevosta suuhun sen jälkeen, kun naisten korkeushyppyä Warholmin kaltaisella ylivoimalla vuodesta 2017 hallinneelta venäläiseltä Marija Lasitskeneltä vietiin edustusoikeus maansa aloittaman hyökkäyssodan vuoksi. Miesten kiekonheitossa ruotsalainen Daniel Ståhl hävisi puolestaan ensimmäisen arvokisafinaalinsa sitten vuoden 2018 EM-finaalin.

Vuosi sitten Ståhl ja Simon Petterson juhlivat ruotsalaista kaksoisvoittoa, mutta Hayward Fieldillä sinikeltaiset värit miehittivät sijoja 4 ja 5. Kuten monessa edellä mainitussa lajissa, vastaavaa tulosta joutuu hakemaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisista, joissa ruotsalaisheittäjiä ei podiumilla nähty.

Syömähampaille painetta

Oregonin MM-kisat ovat päässeet puolimatkankrouviin, ja toistaiseksi pohjoismailla ei ole yhtään kultamitalia. Norja on toistaiseksi pohjoismaiden sisäisessä kilpailussa piikkipaikalla Ingebrigtsenin hopean ja Eivind Henriksenin moukaripronssin turvin.

Ruotsin saldo on toistaiseksi hyvin suomimainen, yksi pronssi, jonka toi kilpakävelijä Perseus Karlström 20 kilometriltä. Mikäli se jäisi sellaiseksi, puhuttaisiin näiden MM-kisojen suurimmasta paukusta – niin ylivoimainen ja ennen kaikkea suoritusvarma Armand Duplantis on verrattuna seiväskollegoihinsa. Khaddi Sagniallakin on sanansa sanottavanaan naisten pituudessa.

Toisten epäonnistumisista tyydytyksen saaminen on moukkamaista. Alleviivataan vielä: tällä tekstillä ei mehustella norjalaisten ja ruotsalaisten kultaunelmien kaatumiselle. Ei todellakaan.

Tiistai alleviivasi vain faktaa, että yleisurheilu on yksilölaji. Ja kun harvassa olevat huippuyksilöt eivät yllä tasolleen vuoden ainoana päivänä, jolloin tuloksen olisi tultava, se jättää välittömästi massiivisen jäljen joukkueen mitalisaldoon.

Ingebrigtsen, Warholm ja Ståhl ovat urheilleet arvokisoissa käsittämättömällä onnistumisprosentilla, mutta tiistaina realiteetit iskivät rajuisti kasvoille. Ja sen aiheuttamat tunteet eivät jääneet kenellekään epäselväksi.

Lue myös:

Mitä ihmettä ME-mies Karsten Warholmille tapahtui MM-finaalissa? Asiantuntijalta merkittävä huomio kisan vaatimustasosta: "Warholm ei ollut valmis"

Viivi Lehikoisen toiminta loppusuoralla kruunasi hurjan MM-kisajuoksun – rikkonut vanhan ennätyksensä peräti viisi kertaa tällä kaudella

Daniel Ståhlin huippuheitto hylättiin tarkastuksen jälkeen, ruotsalaisille ja norjalaisille jättipettymykset – tässä MM-kisayön kaikki käänteet

Norjalaistähti Karsten Warholmin paha hyytyminen 400 metrin aitojen loppukilpailussa puhuttaa. Lajin kaksinkertainen MM-voittaja johti kisaa aina kahdeksannelle aidalle asti. Sitten alkoi alamäki.

Jutun pääkuvana oleva videografiikka havainnollistaa, miten Warholm putosi muiden kyydistä.

Vielä alussa kaikki näytti norjalaisen kannalta hyvältä. Warholm sai hyvän lähdön ja juoksi ensimmäisen satasen aikaan 11,09.

Katso Warholmin lähtö alla olevalta videolta. Warholm juoksee radalla neljä.

Warholm johti kilpailua ensimmäiset 200 metriä. Puolivälissä kilpailua hänen etumatkansa toisena olleeseen Alison dos Santosiin oli 17 sadasosaa.

Toisen satasen Warholm juoksi aikaan 10,41. Täsmälleen yhtä nopeasti kuin dos Santos.

Katso Warholmin menoa takasuoralla alla olevalta videolta. Warholm juoksee radalla neljä.

Kilpailun kolmannella satasella norjalaisen vauhti alkoi hyytyä. Dos Santos oli ohittanut norjalaisen 300 metrin kohdalla. Viimeisen satasen Warholm juoksi kaikista finalisteista hitaimmin.

Kuten alla olevalla videolla näkyy, Warholm kolhaisee kahdeksatta aitaa. Juoksijan rytmi sekoittuu hieman.

ME-miehen totaalinen hyytyminen herätti hämmästystä, vaikka Warholm tuli MM-kisoihin vaikeista lähtökohdista.

Warhom loukkasi takareittään kesäkuun alussa Marokon Rabatissa pidetyssä Timanttiliigan kisassa. Norjalainen jätti kisan kesken ensimmäisen aidan jälkeen. Sen jälkeen hän oli kuuden viikon kilpailutauolla.

Warholm kiisti NRK:lle, että MM-finaalin äkillinen romahdus olisi johtunut takareidestä. Syy oli ratakierroksen juoksulle ominainen piirre: maitohapot.

– Tämä ei ollut minun paras päiväni. Olen tietenkin pettynyt, Warholm kommentoi.

– Minulle iski maitohapot kahdeksannen aidan jälkeen. Menin voittamaan. Mikään harjoittelu kuudessa viikossa ei auta. Kun hapot iskevät, siinä ei voi mitään.

Warholm kolhaisi kahdeksatta aitaa, minkä jälkeen hänen juoksunsa rytmi sekosi totaalisesti. Hetken aikaa näytti jopa siltä, että Warholm olisi loukannut takareitensä uudelleen.

Warholmin mukaan takareisi on hyvässä kunnossa.

Takareisivammasta toipuminen teki kuitenkin vahinkoa harjoittelulle ennen MM-kisoja.

– Olen ollut aiemmin onnekas. Tämä on nyt vain hyväksyttävä.

Katso koko miesten 400 metrin aitajuoksun finaali alla olevalta videolta.

Warholm voitti maailmanmestaruuden vuosina 2017 ja 2019. Viime kesänä hän voitti olympiakultaa ME-ajalla 45,94.

Finaalin tähti oli 22-vuotias brasilialainen oli Alison dos Santos, joka voitti olympiakultaa kisaennätyksellä 46,29. Se on kaikkien aikojen kolmosaika.

Teksti&Videot: Joska Saarinen ja Joel Sippola. Animaatio: Jaakko Torvi.

Lue myös:

Mitä ihmettä ME-mies Karsten Warholmille tapahtui MM-finaalissa? Asiantuntijalta merkittävä huomio kisan vaatimustasosta: "Warholm ei ollut valmis"

Pomppupiikkareista saarnannut norjalaistähti teki täyskäännöksen – tästä on kyse Karsten Warholmin superkengissä, joiden kärjessä on kynsi

Viivi Lehikoisen toiminta loppusuoralla kruunasi hurjan MM-kisajuoksun – rikkonut vanhan ennätyksensä peräti viisi kertaa tällä kaudella

Ranskan ympäriajoa johtava tanskalainen Jonas Vingegaard, 25, paiski vielä 19-vuotiaana aamuvuoroja kalatehtaalla Hanstholmissa Pohjanmeren rannalla. Ura ammattilaisena ei ollut lähtenyt lentoon ensi yrittämällä.

– Häneltä puuttui järjestelmällisyys ja rutiini, ja hän nukkui myöhään, Vingegaardin ensimmäisen tallin ColoQuickin silloinen johtaja Christian Andersen muisteli. Hän suositteli Vingegaardille työtä tehtaalta.

Turskan pakkaaminen karaisi nuorta tanskalaista, opetti ammattipyöräilyssä tarvittavaa kurinalaisuutta ja toi vastapainoa pyöräilylle.

– Pidin kalatehtaalla työskentelystä, vaikka minun täytyi herätä aamuviideltä. Oli oikeastaan melko rentouttavaa, kun ei tarvinnut ajatella mitään. Pakkasin vain turskaa ja merianturaa ja hoidin paperityöt, Vingegaard kertoi Gazzetta dello Sportille.

– Minun ei olisi ollut pakko tehdä työtä, mutta en vielä tiennyt, pääsenkö ammattilaiseksi. Kisasin Tanskassa pari kertaa viikossa, ja noin onnistuin pysyttelemään kiireisenä.

Kuin tehty mäkiajajaksi

Hillerslevin kylässä kasvanut Vingegaard harrasti lapsena innokkaasti muun muassa käsipalloa, uintia ja sulkapalloa. Jalkapallossa hän ei menestynyt pienen kokonsa vuoksi.

Vingegaardin kipinä pyöräilyyn syttyi 10-vuotiaana vuonna 2007, kun Claus Vingegaard vei poikansa katsomaan Tanskan ympäriajon etappia parin kilometrin päähän kotoa.

Vingegaard halusi kokeilla lajia ja loisti heti paikallisen seuran testiajossa. Hän pääsi ensimmäisessä kilpailussaan palkintokorokkeelle.

Tanskan tasaiset ja tuuliset tiet eivät kuitenkaan suosineet lahjakasta mutta hintelää Vingegaardia, jonka kasvupyrähdys alkoi vasta 17-vuotiaana.

– Ennen sitä paikallisen seuran jäsenet pelkäsivät, että tuuli puhaltaisi hänet pois, isä-Claus muisteli.

Laiha tanskalainen oli kuitenkin kuin tehty ylämäkietapeille. Vingegaard pääsi ensimmäisen kerran alppimaisemiin 16-vuotiaana, kun hän oli harjoittelumatkalla Italiassa isänsä kanssa.

– Sen jälkeen tajusin, etten ollut lainkaan hassumpi, Vingegaard sanoi.

Huipputalli Jumbo-Visma huomasi lupaavan mäkimiehen, kun tämän oli tehnyt harjoitusleirillä ennätysajan Coll de Ratesin nousussa Espanjassa. Kaudeksi 2019 Vingegaard siirtyi ammattilaiseksi hollantilaistalliin.

Seuraavalla kaudella Vingegaard toimi Primoz Roglicin apukuskina Espanjan ympäriajossa, jonka Jumbo-Visman slovenialaispolkija voitti.

Vuonna 2021 tanskalainen nousi valokeilaan, kun joukkueen kapteeni Roglic keskeytti Ranskan ympäriajon ja Vingegaard nostettiin hänen tilalleen ykkösajajaksi. Vingegaard kesti paineet ja sijoittui ensimmäisessä Tourissaan toiseksi, häviten vain ylivoimaiselle Tadej Pogacarille.

Puoliso opetti röyhkeyttä

Tanskalaisista vain Bjarne Riis on voittanut pyöräkisoista suurimman 1996. Vuonna 2007 hän kuitenkin myönsi käyttäneensä dopingia. Saavutusta ei lopulta riistetty Riisiltä, koska rikkeestä oli kulunut yli kymmenen vuotta.

Vingegaardista tuli viime vuoden Tour-menestyksensä myötä hetkessä kansansuosikki ja julkkis. Vingegaard on luonteeltaan ujo, eikä hän nuorempana paljon puhellut tuntemattomille.

– Kun aloitin ammattilaisena, en odottanut, että olisin tässä tilanteessa näin nopeasti. En osannut ajatellakaan asiaa, tanskalainen sanoi ennen tämän vuoden ympäriajoa.

Vingegaardilla ja hänen puolisollaan Trine Hansenilla on kaksivuotias tytär Frida. Pari tapasi Vingegaardin ensimmäisessä tallissa ColoQuickissa, jonka markkinointipäällikkönä Hansen toimi.

Hansen on opettanut miehelleen, ettei kaikkia voi eikä pidä miellyttää.

– Jos haluaa olla joukkueen kapteeni, on oltava näkyvä ja osattava ottaa asemansa. Kukaan ei seuraa, jos ei ole valmis pitämään päätään. Ei pyöräilijänä, puolisona tai isänä, Hansen sanoi.

Puoliso onkin tehnyt Vingegaardista itsevarmemman. Tanskalainen ilmoitti maaliskuussa Jumbo-Visman kokouksessa haluavansa joukkueen kapteeniksi Ranskaan. Talli suostui pyyntöön ja lähti kilpailuun kahden kapteenin (Vingegaard ja Roglic) taktiikalla.

Vingegaardin lähipiirissä on jo kokemusta julkisuudesta. Hänen anoppinsa Rosa Kildahl on tosi-tv-julkkis. Kildahl nousi julkisuuteen leipomisohjelmassa Great Danish Bake off ja on esiintynyt myös Tanskan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.

Pogacar aikoo hyökätä vuorilla

Ranskan ympäriajon voitto ratkaistaan Vingegaardin, 25, ja Pogacarin, 23, välisessä otatuksessa. Tourin 21 etapista on jäljellä viisi.

Voittokamppailun kannalta ratkaiseva hetki saatettiin jo nähdä etapilla 11. Kaksi edellistä Touria voittanut UAE Emiratesin Pogacar näytti ensimmäistä kertaa heikolta, kun Vingegaard iski vuoristonousussa.

Pogacar hyökkäsi etapilla liian ahnaasti Jumbo-Visman nykäyksien perään. Vingegaard käytti tilaisuutensa viimeisessä nousussa repimällä lähes kolme minuuttia eroa slovenialaiseen. Ennen keskiviikon etappia eroa oli 2.22 Vingegaardin eduksi. Kolmantena, 21 sekuntia Pogacarin takana on Ineos Grenadiersin Geraint Thomas.

Pogacar myönsi tehneensä virhearvion, kun Jumbo-Visman kuskit vetivät keulassa kovaa vauhtia.

– Olin ehkä vähän tyhmä. Minun olisi pitänyt säästää voimiani. Olin erinomainen Galibierin rinteessä, mutta maksoin siitä kovan hinnan viimeisessä nousussa, Pogacar sanoi Velonewsille.

Vingegaardin joukkueella oli toisen viikon lopussa pieniä takaiskuja. Tallin ajajia oli mukana kolarissa 15. etapilla sunnuntaina. Joukkueen vahva apukuski Steven Kruijswijk loukkasi pahasti olkapäätään ja joutui keskeyttämään.

Jo ennen kyseistä etappia Roglic joutui jättämään kilpailun kesken. Slovenialainen loukkaantui ympäriajon alkuvaiheen mukulakivipätkällä ja yrittää nyt kuntoutua Espanjan ympäriajoon.

– Kovien apukuskien menettäminen ei ole hyvä juttu, mutta meillä on yhä kova joukkue. UAE yrittää varmasti hyökätä Pyreneillä, mutta lopulta kisa ratkaistaan mies miestä vastaan, Vingegaard tuumi.

Vingegaardilla on viisi apumiestä jäljellä ratkaiseville etapeille. Pogacarilla on apunaan Pyreneiden vuoristossa enää vain kolme tallikaveria. UAE on kärsinyt koronatartunnoista. Vegard Stake Laengen joutui jättämään kilpailun kesken koronan takia jo seitsemän etapin jälkeen. George Bennett koki saman kohtalon pari etappia myöhemmin.

Rafal Majka joutui jättämään kisan kesken tiistain etapin jälkeen. Majkan ketjut katkesivat etapilla ja puolalainen loukkaantui tilanteessa. Samalla etapilla vatsavaivoista kärsinyt ja pitkin matkaa oksennellut Marc Soler karsiutui kilpailusta, sillä hän ei päässyt maaliin vaaditussa ajassa.

Viimeiset vuoristoetapit poljetaan Pyreneillä. Pogacar aikoo hyökätä jokaisessa nousussa.

– Teen kaikkeni voittaakseni aikaa takaisin. Yritän kaventaa eroa mahdollisimman paljon ennen aika-ajoa. Eron tulisi olla mahdollisimman pieni tuona päivänä, puolustava mestari sanoi.

Keskiviikkona ja torstaina poljetaan vielä Pyreneillä. Perjantaina on vuorossa 188,5 kilometrin tasamaaetappi. Lauantaina ajetaan henkilökohtainen 40,7 kilometrin aika-ajo, jossa on vielä mahdollista tehdä ratkaisuja. Ympäriajo päättyy sunnuntaina Pariisiin, jossa perinteisesti vain kirimiehet kilpailevat sijoituksista.

Päivitetty kello 15.25: lisätty tieto Rafal Majkan ja Marc Solerin poisjäänneistä.

Lue lisää:

Ranskan ympäriajo alkaa ensimmäisen kerran Pohjoismaasta – kotiyleisön lemmikki yrittää suistaa hurjan Pogacarin vallasta

Tadej Pogacar hallitsi Touria loppuun asti – "Tämä kilpailu ei ole koskaan ohi ennen kuin viimeisen lenkin maalissa"

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Oregonin MM-kisoissa nähtiin 1500 metrillä varhain keskiviikkona jymypaukku, kun Ison-Britannian Jake Wightman löi loppukirissä Norjan Jakob Ingebrigtsenin ja nappasi maailmanmestaruuden.

Upean juoksun esittänyt Wightman pinkoi vaikuttavan maailman kärkiajan 3.29,23.

Hayward Fieldillä loppusuoran kiriä paikan päällä todistanut yleisö pääsi kokemaan liikuttavan hetken. Jaken isä ja valmentaja Geoff Wightman toimii MM-kisojen kuuluttajana ja pääsi todistamaan poikansa maailmanmestaruuden aitiopaikalta.

– Tuo on minun poikani ja hän on maailmanmestari, isä-Wightman riemuitsi yleisölle stadionin kuuluttamosta.

Videon tilanteesta voi katsoa alta.

Jake Wightman on ensimmäinen brittimies, joka on voittanut 1500 metrin maailmanmestaruuden sitten Steve Cramin vuonna 1983.

Tuore mestari oli maalissa täysin pöllämystynyt tempustaan.

– Loppusuoralla juoksin kuin henkeni olisi riippunut siitä. En jaksa uskoa, että voitin. Se varmaan uppoaa vasta, kun jään eläkkeelle, Wightman kertoi BBC Sportille.

"Elämänsä kunnossa"

Myös 800 metrillä kunnostunut Wightman aloitti Tokion olympialaisissa loppukirinsä liian aikaisin ja hyytyi lopulta kymmenenneksi.

Tällä kertaa skotin juoksu oli taktisesti upea. Valmentajaisä paljastaa rohkaisseensa poikaansa ottamaan riskin.

– Jake saapui Eugeneen elämänsä kunnossa. Siksi sanoin hänelle, että ota riski. Tokiossa se ei kannattanut, mutta tällä kertaa se saattaa maksaa itsensä takaisin. Jos joku karkaa, lähde seuraamaan, Geoff Wightman kertoo yleisurheilusivusto Citius Magin haastattelussa.

Wightmanit omistivat koko talvikauden Jaken juoksukunnon parantamiseen, vaikka isän mukaan pojan vahvuus on nimenomaan kova loppukiri. Maailmanmestarin suosikkikohta iskeä on 150–200 metriä ennen maaliviivaa.

Isän mukaan parivaljakko harjoittelee aina joko tiellä tai sisähallissa yksinkertaisesta syystä.

– Jake on surkea maastossa, se ei sovi hänelle yhtään, isä nauraa.

Vuosien kokemus kuuluttamosta

Geoff Wightman pitää poikansa kisojen kuuluttamisesta, koska silloin hän ei stressaa itse suorituksesta yhtä paljon.

– Rakastan sen matkan kuuluttamista. Jotkut ovat kyseenalaistaneet, pystynkö olemaan tarpeeksi neutraali. Mutta minä olen siellä koko yleisölle.

Pitkän kuuluttajauran tehnyt Geoff myöntää, että pojan maailmanmestaruus on hänen kuuluttajauransa kohokohta.

– Lontoossa 2012 sain valita, haluanko kuuluttaa 800 vai 1500 metrin kilpailun. Siitä lähtien olen ollut jumissa tämän matkan kanssa, isä-Wightman vinkkaa.

Kenian juoksutähtien pitkään hallinoimalla 1500 metrin matkalla nähtiin myös MM-finaalissa toinen erikoisuus. Eurooppalaisjuoksijat nimittäin nappasivat kisasta viisi ensimmäistä sijaa. Espanjan Mohamed Katir oli kolmas, Espanjan Mario Garcia on neljäs ja Iso-Britannian Josh Kerr viides.

– Viisi eurooppalaista kärjessä ja heistä ensimmäisenä maalissa Wightman. Kyllä tämä oli jättiyllätys, Yle Urheilun asiantuntija Tuomas Raja tuumaa.

Ingebrigtsen on dominoinut keskimatkaa koko kauden ja hän saapui Oregonin MM-kisoihin voittamattomana.

Tokiossa ylivoimaista olympiakultaa juhlinut norjalainen oli kilpailun jälkeen hyvin pettynyt.

– Minusta on häpeällistä olla niin hyvä, mutta samalla niin helkkarin huono. On typerää sanoa näin. MM-hopea on uskomattoman suuri saavutus, mutta samalla minua huonommat urheilijat kukistavat minut, Jakob Ingebrigtsen harmitteli MM-hopean jälkeen NRK:n mukaan.

Lue myös:

Kommentti: Ei tullut Huutoa ja kultajuhlia – norjalaisille superpäivästä tuli synkkyyden juhla, joka kiteytyi Jakob Ingebrigtsenin ilmeeseen

Mitä ihmettä ME-mies Karsten Warholmille tapahtui MM-finaalissa? Asiantuntijalta merkittävä huomio kisan vaatimustasosta: "Warholm ei ollut valmis"

Viivi Lehikoisen toiminta loppusuoralla kruunasi hurjan MM-kisajuoksun – rikkonut vanhan ennätyksensä peräti viisi kertaa tällä kaudella

– Suomella on Huuhkajat, Helmarit ja Susijengi, joku eläin piti meidänkin saada. Ei muuta kun virran mukaan, krikettiliiton puheenjohtaja Andrew Armitage nauraa.

Niinpä Suomen miesten krikettimaajoukkue nimettiin Karhuiksi (Bears) reilut neljä vuotta sitten.

Tänä kesänä Suomen Krikettikarhut isännöivät T20-luokan MM-karsintoja Keravan ja Tikkurilan krikettikentillä.

Kriketin kotimaasta Englannista 1980-luvulla Suomeen muuttaneella Armitagella on ollut valtava merkitys lajin kehitykseen Suomessa. 1970-luvulla Manchesterissä kriketin aloittanut Armitage muutti Suomeen 1980-luvulla ja oli perustamassa Suomen krikettiliittoa vuonna 1999. Alkujaan mukana oli neljä seuraa.

– Kun edustin maajoukkuetta parikymmentä vuotta sitten, se oli ihan sataprosenttista höntsää. Hyvä, kun saimme edes maajoukkueen kasaan. Keski-ikäisten miesten kunnolla sitä ei voinut edes oikein krikettijoukkueeksi sanoa, Armitage virnistää.

Kriketti on maailman toiseksi seuratuin urheilulaji 2,5 miljardilla katsojalla. Edelle menee vain jalkapallo 3,5 miljardin yleisöllään.

Suomessa laji on vielä pieni. Lisenssin hankkineita pelaajia on tuhatkunta ja joukkueita 35, joista pohjoisin Oulussa.

– Laji on ottanut Suomessa harppauksia todella monella rintamalla. Seurat ovat kehittyneet reilun 20 vuoden aikana lähes nollasta ja tässä projektissa on paljon ihmisiä suurella sydämellä mukana, Armitage ynnää.

Kriketti muistuttaa pesäpalloa

Satoja vuosia vanha kriketti on suosittua Englannin vanhoissa siirtomaissa, kuten Intiassa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa.

Myös Suomen krikettimaajoukkue on erittäin kansainvälinen. Maajoukkueen pelaajat ovat kotoisin Suomen lisäksi Intiasta, Pakistanista, Afganistanista, Australiasta ja Britanniasta. Edustusjoukkueessa pelatakseen on oltava asunut Suomessa kolmen vuoden ajan.

Krikettiottelu koostuu ulko- ja sisäpelistä. Pelin voittaa joukkue, joka tekee enemmän juoksuja. Maajoukkueen sieppari Jonathan Scamansin, 32, mielestä laji muistuttaa paljon pesäpalloa.

– Se on yksinkertainen peli, kun ei yritä ymmärtää liikaa yhdellä kerralla, Scamans selventää.

Vanhin ja arvostetuin kriketin muoto on Test-kriketti, jonka ottelut voivat kestää jopa viisi päivää. Laji on pyrkinyt pysymään ajan tasalla luomalla uusia pelimuotoja.

Niitä ovat vuonna 1971 käyttöön otettu One-Day-International (ODI) sekä Suomen maajoukkueen pelaama Twenty20 (T20), joka lanseerattiin vuonna 2003. Se on pelin lyhin versio, jonka pelaaminen kestää noin kolme tuntia.

Krikettiä harrastetaan maailmalla kaikissa yhteiskuntaluokissa ja se on suosittua yhteisöllistä ajanvietettä erityisesti kouluissa. Jonathan Scamansin lajin pariin houkutti juuri yhteisöllisyys.

– Olen saanut paljon oppia ja elämän mittaisia ystäviä kriketin kautta, Scamans kertoo.

Kriketin yhteisöllisyydestä erinomainen esimerkki on rugbystä omaksuttu pelin jälkeinen "kolmas puoliaika". Sen tarkoituksena on koota ottelun jälkeen pelaajat yhteen viettämään aikaa ruokailun merkeissä ja vaihtamaan mielipiteitä pelistä.

– Se tuo ihmisiä yhteen ympäri maailman ja on iso osa lajia. On upeaa, että pystytään heittämään läppää, keskustelemaan ja antamaan palautetta hyvässä hengessä matsin jälkeen.

Lisää harrastajia lapsista ja nuorista

Jo kahdesti koronan takia siirtyneistä Euroopan karsintaturnauksista kaksi pelataan Suomessa heinäkuussa ja kolmas turnaus Belgiassa. A- ja B-karsintaturnaukset ovat historian suurimmat yksittäiset Suomessa järjestetyt krikettitapahtumat.

Krikettimiesten otteet MM-kotikarsinnoissa olivat lupaavia, vaikka jatkopaikka ei lopulta irronutkaan. Suomi voitti viidestä ottelustaan neljä ja oli A-lohkon kolmas. Ainoan tappionsa Karhut kärsi Italialle, joka voitti A-lohkon ylivoimaisesti.

– Joukkuehenki on meidän vahvuus. Meillä ei ole välttämättä huippuja yksilötähtiä, mutta pelaamme hyvin yhteen, Scamans kehuu joukkueensa henkeä.

Italia on maailman rankingissa sijalla 29, Suomi puolestaan 49. Italia jatkaa ensi vuonna järjestettävään jatkokarsintaan, jonka kaksi parasta joukkuetta pääsevät vuoden 2024 MM-kisoihin.

Suomessa järjestettävät karsinnat ovat pienelle krikettimaalle melkoinen matkailumainos. Kansainvälinen krikettiliitto striimaa kaikki karsintojen 48 ottelua ja odottaa otteluille yhteensä 50 miljoonaa katsojaa.

Miten suomalaisen pesäpallokansan saisi vihkiytymään krikettiin?

– Koulujen ja lasten innostumisen kautta. Ottelutapahtuma on vähän kuin festivaali. Sitä ei välttämättä tulla seuraamaan urheilulajia vaan itse tapahtumaa. Kriketissä voi nauttia pelaajien hyvistä suorituksista, kuten missä tahansa muussa urheilussa, Scamans vastaa.

– Totta mooses kriketti sopii suomalaisille, mikään ei voita tätä lajia! Pallo on pyöreä ja sitä saa lyödä 360 astetta. Pelissä voi tapahtua mitä vain, Armitage komppaa.

MM-karsintojen otteluohjelman näkee täältä. Sunnuntaina alkavan B-lohkon otteluja voi seurata suorana ja ilmaiseksi krikettiliiton nettisivuilla.

A-lohkon lopulliset sijoitukset:

1. Italia
2. Mansaari
3. Suomi
4. Kypros
5. Ruotsi
6. Romania
7. Kroatia
8. Serbia
9. Kreikka ja Turkki (jaettu)

Lue myös:

Keihäänheittäjästä tuli yhdessä yössä maailman seuratuin yleisurheilija ja miljonääri – nyt odotetaan Bollywood-elokuvaa: "Tarvitsemme enemmän hänen kaltaisiaan ihmisiä"

Eerikkilään on valmistunut kansainvälisen tason sisäharjoittelualue kriketille – lähin vastaava sisäharjoittelumahdollisuus löytyy Ruotsista

Englannin krikettimestarit tanssivat ja kyynelehtivät ilosta – "En löydä sanoja, upea tunne"

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

– Mitä mitä sanoin? Hän on vain niin hyvä. Hän on vain niin hyvä!

NBC Sportin karismaattisen kommentaattorin Ato Boldonin hehkutus kertoo kaiken oleellisen. Sydney McLaughlin, 22, on ylittänyt juuri maaliviivan ME-aikaan 51,41 Yhdysvaltojen mestaruuskisojen naisten 400 metrin aitojen loppukilpailussa. Viimeistään nyt voidaan puhua poikkeuksellisesta urheilijasta.

Kesäkuun lopussa tehty ME-aika oli yhdysvaltalaisaiturille jo uran kolmas. Hän on parantanut maannaisensa Dalilah Muhammadin vuodelta 2019 peräisin ollutta vanhaa ME-aikaa 75 sadasosaa.

McLaughlinista puhuttaessa mykistää etenkin maailmanennätyksien määrä. Esimerkiksi Usain Bolt pystyi 100 metrillä niin ikään kolmeen maailmanennätykseen.

Tuoreimman ennätysajan arvoa nostaa se, että McLaughlin teki sen ilman kunnon kiriapua. Aiemmissa ME-juoksuissa häntä siivitti Muhammad (51,58) kahdesti ja Hollannin Femke Bol kerran (52,03). He ovat kaikkien aikojen tilastossa sijoilla kaksi ja kolme.

Aitajuoksuvalmentaja ja kansainvälistä yleisurheilua tiiviisti seuraava Jussi Ihamäki antaa esimerkin kiriavun merkityksestä.

– Aikoinaan (Göteborgin MM-kisat 1995) Kim Batten ja Tonja Buford-Bailey juoksivat molemmat silloisen naisten 400 metrin aitojen ME:n alle. Heidän erokseen jäi vain sadasosa. Keskinäinen kilpailu potki molempia eteenpäin.

– Jos olosuhteet ovat vain hyvät, voidaan varmaan odottaa kovaa aikaa. Femke Bolkin vaikuttaa olevan kovassa kunnossa, mikä potkii vielä enemmän eteenpäin, Ihamäki ennakoi MM-kisojen naisten 400 metrin aitoja.

Mainoskasvona Tampereella

McLaughlinin tie supertähdeksi on ollut viitoitettu. Hänet tunnettiin juniori-ikäluokissa teinisensaationa. Vuonna 2016 hän oli vasta 16-vuotiaana maailmanlistan yhdeksäs sekä kilpaili Rion olympialaisissa.

Hän oli jo 14-vuotiaana toiseksi nopein alle 20-vuotiaiden sarjassa. Sen jälkeen hän dominoi nuorten sarjaa miten tahtoi. McLaughlinin nimissä on peräti kahdeksan alle 20-vuotiaiden sarjassa tehtyä kaikkien aikojen nopeinta aikaa.

McLaughlin oli vuonna 2018 merkitty nimi myös Suomessa. Hän oli Tampereella järjestettyjen yleisurheilun nuorten MM-kisojen mainoskasvoja.

Kisojen aikaan kaupungin katukuvassa oli nuoren naisen kuvalla varustettuja viirejä. McLaughlin ei kuitenkaan koskaan saapunut paikalle. Hänen kautensa päättyi yliopistojen mestaruuskisoihin.

– Hän olisi voittanut mestaruuden aivan ylivoimaisesti, Ihamäki uskoo.

Vaihtamalla paranee

Absoluuttiselle huipulle pääseminen on usein hiomista. McLaughlin on tehnyt sopivissa väleissä aina oikeita ratkaisuja.

High schoolissa teini-ikäistä urheilijaa valmensi Mike McCabe. Nimekkäitä urheilijoita valmentanut Edrick Floreal auttoi McLaughlinin seuraavalle tasolle. Olympiavoittaja Joanna Hayesin valmennusvastuun aikana McLaughlinista tuli parikymppisenä MM-hopeamitalisti.

Viimeisimmästä hionnasta on vastannut menestyksekäs Bob Kersee. Valmentajalegendan tunnetuimpia urheilijoita ovat muun muassa vaimonsa Jackie Joyner-Kersee sekä Allyson Felix.

Ihamäki sanoo, että aiemmin yleisurheilussa oli paljon pitkiä valmennussuhteita.

– On aina rohkeaa vaihtaa valmentajaa. Tuntuu, että nykyään ei olla enää niin valmentajauskollisia. Parhaassa tapauksessa se toimii. McLaughlinilla on kokemusta siitä, että hän pystyy vaihtamaan valmentajaa ja tuottamaan koko ajan tulosta.

Some kiinni

Entistä paremmaksi urheilijaksi kehittyminen on vaatinut myös muita toimenpiteitä. McLaughlin panosti ammattilaisuransa alussa vahvasti sosiaaliseen mediaan.

Esimerkiksi vuonna 2019 hän oli yllättävän seurattu yleisurheilija Instagram-palvelussa, vaikkei hän ollut vielä suuren yleisön tuntema tähti. Tokion olympiavoiton jälkeen miljoonan seuraajan raja paukahti rikki. Aktiiviyleisurheilijoista se on kärkipäätä.

Sosiaalisella medialla on myös varjopuolensa. McLaughlin on kertonut hiljentävänsä sosiaalisen median kanavat useita viikkoa ennen jokaista kisaansa.

– Kun ympärilläsi on paljon ulkopuolisia ääniä, se voi varmasti muuttaa sitä, mitä sinulla on meneillään sisäisesti, McLaughlin on kertonut New York Postin mukaan.

– Se on mielenkiintoinen valinta. Mielestäni se osoittaa, miten fokusoidaan olennaiseen. Se kertoo poikkeuksellisesta kyvystä, Ihamäki näkee.

McLaughlin on puhunut avoimesti paineista. Hän purkautui Tokion olympialaisten jälkeen Instagram-tilillään kyyneliin siitä, miten jotkut olivat asettaneet hänelle kohtuuttomia odotuksia. Olympiavoitto maailmanennätysajalla ei riittänyt kaikille.

Myös 100 metrin aitojen olympiavoittaja Jasmine Camacho-Quinn on avautunut samanlaisista asioista. McLaughlin ja Camacho-Quinn inhimillistävät huippu-urheilua.

– Paineet ovat olleet heillä ihan hirvittäviä. Tavallisesta ihmisestä se voi tuntua oudolta. Vaikka ulkomaalaiset huiput voittavat olympiakultaa ja tuntuvat lyömättömiltä, heillä on ihan samanlaisia ajatuksia kuin suomalaisilla urheilijoillakin. Heillä on paineita, ulkonäköpaineita ja masennusta, Ihamäki muistuttaa.

Missä menee McLaughlinin absoluuttinen raja?

Olympiavoitto. Kolme maailmanennätystä. Timanttiliigan kokonaisvoitto. Ikää on vasta 22 vuotta.

Mikäli yhdysvaltalainen McLaughlin saavuttaa kotiyleisönsä edessä maailmanmestaruuden, on aiheellista kysyä, mikä häntä 400 metrin aidoissa vielä motivoi?

Innokkaimmat yhdysvaltalaiset yleisurheilutoimittajat ovat spekuloineet lajinvaihdolla. Sileällä 400 metrillä naisen nopeusominaisuudet riittäisivät aivan terävimpään kärkeen.

Toisaalta eri lajien urheilijoita motivoi se, että he voivat saavuttaa lajissaan sellaisia asioita, mihin kukaan ei ole aiemmin pystynyt. McLaughlinin kohdalla se tarkoittaa entistä mykistävämpää ME-aikaa.

Oregonin MM-kisoissa McLaughlinille on realistista alle 51 sekunnin rykäisy. Tulevaisuudessa se voi olla kenties jotain muuta. Ihamäki väläyttää vielä hurjemmalla rajapyykillä.

– Jos hän juoksee aidat 50,70, voi olla, että McLaughlin haluaa juosta alle 50 sekuntia.

Siis 49:lla alkava aika? Puhutaan ajoista, joilla juostaan arvokisamitaleista ilman aitoja!

– Se kuulostaa utopistiselta. Toisaalta miehissä Karsten Warholm osoitti, että aidat voi juosta alle 46 sekunnin (45,94). Hän (McLaughlin) saattaa olla sitä mieltä, että pitää juosta alle 50 sekunnin.

Kovaa puhetta. Mutta kuten Ato Boldon sanoi, hän on vain niin hyvä.

McLaughlin juoksee 400 metrin aitojen välierissä torstaina kello 4.15.

Lue myös:

Yleisurheilun MM-areenalla hurjasteltiin jo nyt – Sydney McLaughlin rikkoi pitkien aitojen maailmanennätyksen: "Taivas on rajana"

Yksi kaikkien aikojen yleisurheilijoista juoksi viimeisen ratakierroksen kilpailunsa – Allyson Felix paljastaa harkinneensa lopettamista jo 14 vuotta sitten

Näistä hetkistä Tokion olympiakisat tullaan muistamaan

Helsingin olympialaisten avajaisista tuli tiistaina kuluneeksi 70 vuotta. Juhlan kunniaksi Helsingin olympiastadionilla vietettiin keskiviikkona Suomen olympiakomitean järjestämää Olympiapäivää. Tapahtumassa yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla eri urheilulajeja ja tavata nykyisiä ja entisiä huippu-urheilijoita.

Paikalla oli vuoden 1952 kisoihin osallistuneita suomalaisurheilijoita. Uinnissa Suomea edustaneet Kaija Syvälahti, Raili Laiho, Ritva Jaakkola ja Ritva Ketonen ovat pitäneet yhtä kisoista alkaen. He soittelevat yhä yhdeksänkymppisinä ahkerasti toisilleen.

– Puhelin soi varmasti ainakin kerran kuussa, Ritva Jaakkola vakuutteli.

Uimarinelikon haastattelu on katsottavissa jutun pääkuvana.

Painija Tauno Jaskari oli 18-vuotiaana Suomen joukkueen nuorimpia osallistujia. Jaskari oli vielä Helsingissä oppimatkalla, mutta myöhemmin 50-luvulla hän saavutti MM-hopeaa ja pronssia vapaapainissa.

– Se oli ensimmäinen kosketukseni suureen maailmaan. Kisat osoittivat, mitä pitää tehdä, jos haluaa pärjätä kansainvälisissä karkeloissa.

Aino Isomäki (silloinen Autio) osallistui naisten 80 metrin aitajuoksuun ja pikaviestiin. Suuret kansainväliset kisat jännittivät nuorta kilpailijaa

– Kyllä siinä jalat tutisi lähtökuopissa. Oli se semmoinen kokemus.

Lue lisää:

Kouluikäinen Bubi Wallenius kyttäsi kirkon kulmalla, kuinka Emil Zátopek pinkoi Helsingin olympialaisissa kolmannen olympiakultansa

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Yleisurheilun MM-kisojen keihäänheittäjillä on Oregonissa edessään, tai tarkemmin ottaen allaan, uudenlainen haaste.

Oregonin Hayward Fieldin juoksuradat on nimittäin pinnoitettu materiaalilla, joka ei ole ennastaan tuttu kovinkaan monelle keihäskisojen osallistujista. Päällyste on yhdysvaltalaisen Beynon Sportsin tuotantoa, mutta firman tuotteet eivät ole vielä suuremmin murtautuneet läpi Euroopan markkinoille.

Koska viimevuotiset Yhdysvaltojen olympiakarsinnat ja maan tämän vuoden mestaruuskilpailut on järjestetty juuri MM-kisanäyttämöllä, on yhdysvaltalaisilla heittäjillä paras tuntuma muille erikoisempaan alustaan.

Suomalaisille stadionin olosuhteet tulevat tutuksi vasta karsinnan kautta. Sanne Erkkola heittää naisten A-karsintaryhmässä torstaina kello 1.20 ja Toni Keränen, Lasse Etelätalo sekä Oliver Helander miesten keihään karsinnassa perjantaina joko kello 3.05 tai 4.35 alkaen.

Maailmanlaajuisesti yleisurheilukenttien pinnoitteiden valmistajista kenties tunnetuimpia ovat italialainen Mondo, joka on toteuttanut muun muassa Helsingin olympiastadionin juoksuradat, sekä yhdysvaltalainen monialajätti 3M Tartan-ratoineen. Olympiastadionin pinnassakin on stadionin historian aikana nähty muun muassa tiilimurskaa, tartania, novotania ja paria erilaista mondoa.

Heittopaikkaan tutustumassa käynyt Lassi Etelätalo kertoi tiistaina Yle Urheilulle toivovansa, ettei alusta pilaa kenenkään suoritusta karsinnassa. Tuoreessa muistissa ovat Saksan keihästähti Johannes Vetterin valmentajan Boris Obergföllin katkerat kommentit Tokion stadionin heittopaikan pinnoitteesta.

– Toivottavasti ei käy kuten Tokiossa. Monella jäi silloin heitot karsintaan sen vuoksi, että tuki luisti eikä alusta pitänyt. Itse en usko, että minulla on sen suhteen ongelmia, kun ei ole koskaan aiemminkaan ollut, Etelätalo arvioi.

Mitä samaa Hayward Fieldin heittopaikassa on Tokion olympiastadioniin verrattuna?

– Ei yhtään mitään, Etelätalo sanoo ja nauraa.

– Tokion alusta oli mondoa ja tämä muistuttaa enemmän tartania tai novotania. Täysin erilainen rakenteeltaan, Etelätalo summaa.

Toni Keränen toivoo piikkarien pitävän heittopaikalla

Toni Keränen kertoo havainneensa stadioniin tutustuessaan, että heittopaikan pinnoite on jo hieman murentunut aiempien kisojen jäljiltä.

– Pinnoite on ohut, joten piikkareihin on laitettava lyhyemmät piikit kuin normaalisti. Niille heittäjille, jotka heittävät oikein kunnolla tukea vasten, heittopaikka voi olla haastava. Itse liu'utan tuen (tukijalan kantapää osuu heittoalustaan ensimmäisenä ja piikkarin piikit vasta sen jälkeen), joten sen kanssa voi tulla haasteita.

Heittopaikan pinnoite on Keräsen arvion mukaan kovan tuntuinen ja näin ollen luultavasti myös nopea. Liminkalainen on myös saanut välineistönsä hiottua alustalle sopivaksi.

– Virittelin piikkarini harjoituskentällä niin, ettei ainakaan siellä tuki venynyt. Katsotaan, miten käy stadionilla, Keränen toteaa.

Keräsen mielestä huolellinen tutustuminen heittopaikkaan on ainoa tapa, millä karsintaan voi välineiden puolesta olla valmiina. Piikkareiden "virittely" on tehtävä siis jo hyvissä ajoin.

– Ei asialle enää kisapaikalla pysty mitään tekemään. Jos alustaa alkaa varomaan, ei heittämisestä tule enää mitään ja tekniikka menee sekaisin.

Vastatuuli vaatii tarkkuutta heittoon

Pinnoitteen lisäksi Hayward Fieldillä on yksi merkittävä ero tyypilliseen urheilustadioniin nähden: se on suunniteltu vain yleisurheilua varten. Tämä tarkoittaa samalla, ettei stadionille mahdu esimerkiksi jalkapallokenttää, koska kenttälajien suorituspaikat on rakennettu juoksuradan sisäpuolelle.

Keihäänheitossa tämä tarkoittaa, ettei kilpailun kulkua tarvitse keskeyttää hetkeksi esimerkiksi siksi, että 10 000 metrin juoksun osallistujat pyyhältäisivät vauhdinottoradan poikki juuri heittäjän valmistautuessaan suoritukseensa.

Heittolajien suoritukset tehdään myös kaikki samaan suuntaan, kentän avointa päätyä kohti. Koska urheilijoiden selän takana ja sivuilla on osittain katetut katsomot, on vastatuuli lähes taattu heittolajeille.

Toni Keräsen mielestä Oregonin stadionilla tärkeintä on, että keihään saa lähtemään oikeaan asentoon.

– Voimaa pitää tietysti olla takana, mutta jos keihäs ei lähde oikeassa asennossa, ei se lennä mihinkään. Heittopaikalla on ollut tähän asti joka päivä vastatuulta ja se rokottaa vielä entisestään, jos keihästä ei osaa laittaa oikeaan kulmaan, Keränen summaa olosuhteet.

Liminkalainen kertoo olevansa karsinnassa tyytyväinen heittoon, joka vie finaaliin.

– Lähden mielenkiinnolla katsomaan, miten oma kunto riittää maailman parhaita vastaan. Toisaalta pitää ihan täysillä lähteä heittämään, mutta toisaalta ei pitäisi vaatia ihmeitä. Oman perusheiton pitäisi riittää finaaliin.

– Ei ole väliä, heitänkö 75-metrisen ja olen sillä finaalissa vai 90-metrisen.

Myös torstaiaamuna Suomen aikaa naisten keihäänheiton A-karsintaryhmässä heittävä Sanne Erkkola pitää olosuhteiden hallitsemista avaimena onnistumiseen.

– Täytyy vain uskaltaa tulla lujaa tuelle, heitto toimii silloin kun jalat toimivat loppuun asti. Omassa heitossa on myös tärkeää, että kyynärpää nousee sopivasti ja saan vedon tehtyä eteen, enkä ylöspäin. Tuulet ovat olleet täällä vähän vastaisia, joten lokkiheittoja ei kannattaisi karsinnassa heittää, Erkkola totesi karsintaa edeltävänä päivänä.

– Riippuu heittäjästä, kuinka hyvin vastatuulen pystyy käsittelemään. Joillekin se sopii. Minulle vastatuuli on ollut välillä vähän hankala, mutta ei se ole mikään este. Pitää heittää eteenpäin, Erkkola summaa.

Naisten keihäänheiton karsinta kilpaillaan ensi yönä. Sanne Erkkola heittää karsintaryhmässä A kello 01.20 alkaen.

Miesten keihäänheiton karsinta heitetään keskiviikon iltasessiossa eli Suomen aikaa aamuyöllä torstaina 21. heinäkuuta. Karsintaryhmä A aloittaa kisaurakkansa kello 3.05 ja karsintaryhmä B heittää kello 4.35 alkaen.

Suomea karsinnassa edustavat Oliver Helander, Toni Keränen ja Lassi Etelätalo. Karsintaa voi seurata suorana Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa.

Lue myös:

Daniel Ståhl järkyttyi hylätystä heitosta, valmennuspäällikkö Tuomo Salonen tyytyväinen Suomen panokseen kisojen puolivälissä – Yle seuraa MM-yleisurheilua

MM-stadionin kuuluttajan poika juoksi yllätysvoittoon – häkeltynyt isä kertoi vinkistä, jolla norjalaistähdelle lyötiin jauhot suuhun